Pompeijiin saavuttiin siis vajaan kolmen tunnin ajon jälkeen Roomasta. Napolista olisi ihan lyhyt pyrähdys ja junallakin se onnistuu - rautatieasema on ihan Pompeijin vieressä. En oikein osannut odottaa sitä, mitä tuleman piti: Pompeiji oli vaikuttavampi, suurempi, paremmin säilyneempi, kauniimpi, more, more, paljon enemmän kuin olin kuvitellut. Ja olen sentään alkuperäiseltä koulutukseltani historioitsija.
Olin siis jo ihan vaikuttunut viime kesänä Forum Romanumillakin, mutta eihän se paikka ole mitään tähän verrattuna. Pieni rauniokasa vain.
Koulussa vitosluokalla opetetaan jo ihan mukavasti antiikin perusteet ja Pompeijia käsitellään kuulemma noin tunnin verran. Joten kun mukana oli 6-luokan ja 5-luokan päättäneet ja yksi kolmoselle menevä- ajoitus oli aika ideaali. Lapset olivat positiivisen innoissaan, tiesivät paljon jo omasta takaa ja vain nuorimmainen oli täysin pihalla.
Olin varustautunut reissuun matkaoppaan kartan ja suositellun karttareitin kanssa. No ei mennyt ihan putkeen. Päädyimme täysin vastakkaiselle portille ja lähdimme kulkemaan reittiä siis vastakkaiseen suuntaan, eksyimme jo heti alkuunsa ja suurimpaan osaan suositelluista kohteista ei päässyt sitään. Ilmeisesti kaivaukset ovat käynnissä koko ajan ja paikkoja suljetaan ja avataan vaihtelevalla kaavalla.
Kallis nähtävyys tämä ei ole: EU-alueen lapsukaiset ovat ilmaisia ja aikuisten liput maksoivat yhteensä noin 20 euroa. Parkkipaikka porttien läheisyydestä oli vaivaton löytää ja kadut olivat täynnä ruokapaikkoja, vetäisimme ekat pizzat jo siis ennen alueelle astelua.
Ehkä epämiellyttävintä oli katukauppiaiden tungettelevuus Pomepeijin porttien läheisyydessä. Olisi tehnyt mieli jotain ostaa, mutta en siedä iholle tulevia myyjiä. Alueen kauppa ei ollut kummoinen, joten porttien ulkopuolella olisi pitänyt shopata, mutta nyt se jäi. Näin Suomesta arvioituna, jälkeenpäin, vähän harmittaa.
Sisällä on myös aika kallis ruokapaikka, josta tankattiin jäätelöitä ja vesiä. Ilma oli ihan mahdoton +37 astetta.
Taustalla se Vesuvius häämöttää. Lukaisin menomatkalla Harrisin Pompeijin. Suosittelen ehdottomasti! Sopii myös teini-ikäisen matkalukemiseksi.
Pompeiji on oikeasti iso alue ja siellä pitäisi kulkea vähintään kaksi päivää hyvissä voimissa ja korkeassa tajunnan tilassa. Me mentiin vain 3-4 tuntia. Ihan riittävä annos tämäkin ja kuljettiin alue päästä päähän.
Talot, lattiat, seinät ovat paljon paremmin säilyneitä tietenkin kuin muualla vastaavissa antiikin kohteissa. Täällä oikeasti voi eläytyä antiikin ajan eloon.
Matkaoppaissa oli ennakkoon varoiteltu pornografisista maalauksista. Mutta ei me niihin ihmeemmin törmätty. Asiaan pohjustetut teinit olivat varmaan jopa hieman pettyneitä...
Jos on kulkenut omakotitalon perustuksia, niin sellaisethan tuli näistä myös mieleen. Roomalaiset hallitsivat tiilet, betonit ja tietkin rakennettiin viimeisen päälle..siksi niitä pitkin voi edelleen kulkea.
Amfiteatteri jää toki Colosseumin varjoon: tänne mahtui 20 000 katsojaa. Katsoimme myös Gladiaattorin ennen matkaa, pienin tosin vain Colosseumin osuuksia.
Mysteerin talon seinämaalaukset kertovat ilmeisesti Dionysos-kultista.
Kovin paljon ruumiita ei alueella näe. Hyvä niin.
Lattiamosaaikit olivat monin paikoin tosi hyvin säilyneitä.
Pompeiji oli elämys. Kyllä siellä kannattaa kerran elämässä käydä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti