Häme beloved

Yrjölän marjatila sijaitsee Hämeenkyrössä noin puolen tunnin ajomatkan päässä Tampereelta. Olemme useina kesinä hakeutuneet tänne suomalaiseen kansallismaisemaan poimimaan marjoja, lähinnä vadelmia. Tila on kerrassaan viehättävän perinteinen niskavuorimainen kokoonpano, vadelmapuskat raskaat, tilakaupan pöydät notkuvat vihreää voimaa: vasta nostettua perunaa, marjoja joka lähtöön, yrttejä, kukkia, sipuleita, tomaatteja, kesäkurpitsoja, maissia, jopa limonadia.

Tampereelta kannattaa ehdottomasti ajaa Hämeenkyröön kesäiseen aikaan, kävipä marjatilalla tai. Maisemat on niin huikeat, että ne täytyy kerran kokea. Minulla on muutamia suosikkireittejä tässä maassa, muutama Savossa, yksi rannikolla ja Hämeessä tämä seutu.

Olen ollut Hämeenkyrössä myös työssä ja voin sanoa, ettei se reitti ihan niin paljon ihastuta talviaamuisessa lumipyryssä.

Tänään poimin lasten kanssa viisi kiloa vadelmia heinäkuisen perjantai-illan auringossa. Lähipensaissa suunniteltiin häitä, aamupuuroa vadelmilla ja uimareissua. Sitä mukaa kun vattuja tipahteli laatikoihin mieli irrottautui työviikosta, huolista ja väsymyksestä.

Ah. Suomen kesä. Viljapellot, järvi, metsä, rauha. Suussa vadelmaa ja poskilla auringon lämpö. Lapset kuhisivat tyytyväisinä puskissa.

 

Fantasiat iskeytyivät tajuntaan: millaista olisi asua maalla, juuri täällä, Hämeenkyrössä? Pulahtaa kesäisin noihin aaltoihin, astella saunasta iltahämyssä puiseen tupaan, poimia omasta maasta marjoja, nukahtaa tuulen kuiskeeseen puissa ja herätä linnunlauluun.

(No hetken päästä mietin jo millaista olisi tehdä lumitöitä keskellä metsää? Millaista ajaa liukkaita teitä pimeässä ihmisten ilmoille? Lasten koulut, harrastukset ja oma työ..)

Tilalla saa poimia kukkakimppuja oman maun mukaan euro/kimppu.

Tällä kertaa en ostanut koko mansionia. Mutta vadelmia, kukkia, herneitä, perunoita, karviaisia, mustikoita...

Palaamme taas ensi kesänä.