stokkan herkussa

Perjantai. Astelen ruokakauppaan viipyilevissä tunnelmissa. Olen lukenut viime päivinä Buddhan aivot -kirjaa ja yritän harjoitella läsnäoloa. Teen tietoisen valinnan liukuportaissa, keskityn tähän hetkeen. Pidän stokkan ruokaosastosta, koska siellä ei osteta vain einestä pöytään, siellä ostetaan myös fiilistä.

Ulkona sataa vettä ja ensimmäinen mamma huiskaisee märällä sateenvarjolla kädesyrjälleni jo hedelmäosastolla. Nappaan mukaan tuoretta tankoparsaa, mansikoita, rucolaa, sitruunoita ja salaattia. Olen ajatellut valmistaa illaksi parsarisottoa, grillata tuhdit pihvit ja napsia seuraksi salaattia ja juureslastuja.

Muistutan itseäni viinistä. Pitää muistaa ostaa valkoviiniä risottoon. Mitähän valkkaria ostaisi? Olen viime aikoina hullaantunut valkoviineihin. Se on käsittämätöntä, sillä ensimmäinen valkkaritrendini oli 1990-luvun alkuvuosina, silloin yhdistelin ennakkoluulottomasti Careliaa Spriteen. Puistattavia muistoja. Luulin, että paluuta ei ole, mutta roseet johdattivat minut pehmeästi Chardonneyn ja Pinot Grigion eteeriseen maailmaan.

Luin viime viikolla uutisen, jonka mukaan brittilasta, jonka etunimi oli Chardonney, ei haluttu adoptoida jollei nimeä saa muuttaa. Ihme niuhoja ihmisiä. Kävelen kohti juustotiskiä ja mietin, mikä alkoholinimi saisi minut torjuvaan tilaan. No oluet kyllä. Vaikka onhan noita Sakuja. Mutta että Koff? Lapin Kulta? Kulta olisi aika söpö nimi pienelle pojalle? Hmmm. Mummoni oli Lempi. Hmmm mmm. Kulta ja Lempi, jos saisin kaksoset. No. Minä en saa kaksosia, enkä yhtäkään.

Mascarponea risottoon ja vähän vuohenjuustoa. Tunnelma tiivistyy yhtäkkiä, kun ohitseni kulkee määrätietoisin askelin nuoria ranskaa puhuvia miehiä. Tätä on juuri stokkan herkun tunnelma. Tuolla on pariskunta, joka puhuu broken english ja tuolla on muuten Anneli Saaristo. Sillä on klassinen Hollywood-meikki eli blondi tukka ja oikein punaiset huulet. Tekee mieli vilkaista sen vartaloa, mutta torjun tarpeen. Harjoittelen kaunista ajattelua ja toisten vartaloiden kaarten kyttääminen ei ole rakentavaa.

Seuraan fransmanneja. Ne tutkailevat lihasektoria. Sinne minäkin, aika paljon jonoa. Ehtii tarkkaila ihmisiä. En oikein kyllä välitä näistä hymyttömistä Burberry-mummoista. Ainiin, en ajattele negatiivisesti. Torjun negatiiviset nuolet nyt kyllä. Ostan marmoripintaista filettä, raakoja lammasmakkaroita ja ranskalaista viherpippuripateeta. Voisin samointein tyhjentää koko tiskin, mutta valtaisalla itsekurilla peräännyn. Sain hyvää palvelua. Olen saanut täältä aika surkeaakin kohtelua. Luin jostain, että kerran saatu huono palvelu korjautuu vasta viidellä hyvällä.

Juureslastuja, munia, en osta painavia juttuja nyt ollenkaan, sillä auto on kauempana parkissa. Mutta se viini pitää muistaa.

Sitten kassalle. Tekee mieli ostaa suklaata. En varmana osta suklaata. Edessäni on rakastunut nuori pari. Lukioikäisiä. Tennarit lähestyvät ja etääntyvät, kun he hempeilevät kiinni toisissaan. Pariskunta on jotenkin epäsuhtainen, en ennusta heille pitkää hanimuunia. Noniin, taas torjutaan negatiivisia ajatuksia. Pariskunnan edessä on heidän ikäisensä tyttö, jonka koko olemus pyytää anteeksi. Mitä sille on sattunut? Haluaisiko sekin poikaystävän, joka kanssa suuteloida kassajonossa?

Rakastuneiden body languagea on kiehtovaa seurata. Kun toinen haroo tukkaa, niin toinenkin. Kun toinen sivelee huulia, niin toinenkin. Vaikka tarkkailen heitä, kumpikaan ei vaistoa sitä, he näkevät vain toisensa.

Mietin, että voimakas suojaava tekijä syrjäytymiseltä on nuorella suomalaisella miehellä parisuhde. Arvelen, että tuo kundi on turvassa, näyttää menestyvältä ja fiksulta. Tytössä on jotain sellaista paneutunutta, pakahduttavaa omistautumista. Sellainen yleensä pelottaa miehet pois. Jokaisella miehellä jos olisi tomera lettipää läpi kriittisten vuosien niin ei tipahdettaisi koulusta ja työpaikka löytyisi.

Seurustelevatko minun lapseni tuossa iässä? Aion olla huippurento anoppi. Omat anoppini ovat olleet vähemmän rentoja. Jos en muussa enää tässä elämässä onnistu, niin aion olla rento, arvostava, luotettava anoppi. Ihan turha mennä pilaamaan lastensa suhteita nyrpeilyllä.

Mr romantiikalla on muuten ostoksenaan Muumi-limsa. Sen takia ne jonottavat. Ainoastaan amatööri laittaa tyttiksen seisomaan 15 minuuttia perjantain stokkan ruuhkassa, jotta mister saa limsansa. Joo, negatiiviset nuolet, torjun teidät.

Maksan ostokseni ja kävelen autolle. Unohdin sitten sen viinin.