Kuutisen viikkoa kesälomaan. Ei meinaa jaksaa. Katselen päivittäin epäukoisena kalenteria. Noin kamalan pitkä aika vielä.
Olen painanut töitä viime heinäkuun puolivälistä alkaen, pitäen muutamia lomapäiviä syksyllä, joulun tienoossa ja viikon tammikuussa Floridan turneella. Olen tehnyt koko ajan kahta duunia eli päätyötä toimistotyöajalla ja sivutyötä eli kirjoittamista öisin, viikonloppuisin ja iltaisin. Kumpikin työ on minulle uutta, joten olen joutunut poistumaan turvallisuusalueelta koko ajan, harhailemaan pimeässä ja kaatuilemaan pusikkoihin. En ole muuten varma, olikö tämä vain kuvannollinen ilmaus..
Suurin osa kavereistani on opettajia, joilla on järjettömät lomat, lyhyet työpäivät ja vuosien kokemus alalta. Tekee mieli suorittaa väkivallan tekoja, kun ne onnekkaat kehtaavat valittaa väsymystään ja vatvoa kaipuutaan kesälaitumille.
Toisaalta olen ihan tämän itse valinnut. Ennen kirjaprojektia olin neljän eri järjestön hallituksessa ja päätyön lisäksi pyyhälsin illat kokouksissa. Kiirettä on vissiin pitänyt jo monta vuotta.
Olen lisäksi päävastuussa kolmesta lapsesta. Kun olin vielä naimisissa, exä työskenteli joko kaukana 100 kilometrin päässä tai YK-joukoissa tai vuorotyössä tai kuitenkin niin, että meillä ei koko kymmenen vuoden liiton aikana esimerkiksi ollut kertaakaan yhteistä kesälomaa. Tämä onnistuu, kun mies on armeijatason strategi.
Ensi kesänä minulla olisi mahtavat 5 viikkoa lomaa ja pidän vielä palkatonta päälle 2 viikkoa. Näistä viikoista kaksi lapset ovat isällään. Hurjaa on! Osaanko edes laskeutua lomafiilikseen tämmöisen taipaleen jälkeen?
Kiivasta matkasivustojen selailua olen harrastanut jo kuukausia.
Lasten kanssa lennämme Roomaan heinäkuussa, sieltä vuokra-autolla Pompeijiin ja Napoliin, josta rantsuhotelliin pariksi yöksi ja loput ajasta Rooman mahtipontisilla nähtävyyksillä. Erityisesti kaksi vanhinta nimenomaan valitsivat tämän kohteen, sillä koulun historian tunneilla on juuri käyty antiikin ajat läpi ja esikoinen aloittaa latinan opiskelun syksyllä. Rooma kierretään täsmänä: Pantheon, Colosseum, Forum Romanum, Pietarinkirkko ja pakolliset suihkulähteet. Trastevereä ja Tiberin rantoja on taivallettava myös, jos aikaa riittää.
Lasten kanssa matkustaminen ei tosin ole mitään lomailua. Maratonkävelyjä paahtavassa auringonpaisteessa, raunioita, kirkkoja..narinaa ja marinaa.. mutta sentään italialaista jäätelöä, pizzaa ja Välimeren aaltoja. Kyllä siitä varmaan taas ihan hyvä tulee.
Miehen kanssa on viikko aikaa tehdä jotain omaakivaa. Lähdemme todennäköisesti turneelle Ruotsiin: Uppsalaan, Birkaan, Vadstenaan, Göteborgiin, Malmöön ja Båstadiin. Jiihaa! Olen lapsuudessa matkaillut paljonkin Ruotsissa, mutta niinkuin kaikki tietävät sehän on ihan turhaa alle kouluikäisenä. Muistan suklaiset kookosleivokset, juustosnaksut ja korkeat sillat joita pitkin junat hoippuivat kohti Ludvikan kummilaa.
Esikoistytär matkaa kaverin kanssa Ranskaan kielikurssille miehen vanhempien hoteisiin viikoksi. Kyseessä on oikea kielikylpy, sillä miehen vanhemmat eivät puhu sanaakaan suomea. Tytär on opiskellut a-ranskaa, joten kyllä sieltä selkäytimestä luulisi jo jotain irtoavan. Tämä on ensimmäinen kesä, kun jälkeläinen matkustaa enemmän kuin minä. Huolestuttavaa.
Lisäksi kesällä teemme näitä perinteisiä: paljon rantsuilua Tampereella, pyrähdys Savoon, Astuvansalmen kalliomaalaukset on vihdoin perillisille esiteltävä ja ehkä jotein autoilua rannikolla.
Tule, tule, kesä pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti