Helmikuu on vuoden lyhyin kuukausi ja nimi tiettävästi tulee sydäntalven ilmiöstä: jäähelmistä. Mettä on jäähelmes saattoi vanha kansa sanoa. Jäähelmet ovat seurausta kylmällä talvella hetkeksi yllättävästä suojasäästä, jolloin vesipisarat jäätyvät. Tätä ensimmäistä jäähelmeilyä vanha kansa seurasi tarkasti, sillä siitä oli 200 päivää rukiin tuleentumiseen. Tämä oli niin merkittävä asia, että koko kuukausi nimettiin tästä muistuttamaan. Virossa helmikuu on helmekuu, englannin february tulee latinan februmista, joka tarkoittaa puhdistautumista.Helmikuu on vuoden kylmin kuukausi ja jos helmikuussa olisikin lauhaa helmikuun helpot päivät maaliskuussa maksetaan tai helmikuun suoja, nälän tuoja, vanha kansa ennakoi.
Helmikuussa pitää hankkia tulppaaneja, kävellä rapsakalla lumipeitteellä, ihailla timanttisia kinoksia ja leipoa laskiaispullia ja ukko Runebergin kunniaksi leivottuja torttuja. Pah. Itse kutsun niitä kyllä Fredrikan tortuiksi, sillä hän ne leipoi, kätevänä emäntänä niistä aineksista, mitä kaapeissa oli, joulun viimeiset piparit ja muut sinne survottiin ja vähän mantelia, kun hienompaa väkeä sentään oltiin. Johan Ludvig oli tiettävästi katala aviomies, kirjoitteli rakkausrunoja vieraille naisille ja hempeili suuntaan jos toiseen, paitsi ei vaimolleen. Fredrika synnytti lapsen toisensa jälkeen ja hoiteli parhaansa mukaan, mutta ajan tavan mukaan saatteli aika monta hautaankin. Villejä poikia ne eloonjääneet olivat ja viriili, vieraissa juokseva ukko - ei ollut helppoa Fredrikalla.
Leivon joka vuosi noita "Fredrikan torttuja" ihan tavallisella kotitaloustunnilta aikanaan saadulla reseptillä. Seassa on mantelijauhetta pussillinen, digestive-keksi ja piparien muruja 2 desin verran, vehnäjauhoja vajaat 2 desiä, pari munaa, 150 g voita, 1 dl kuohukermaa ja sokeria ja fariinisokeria yhteensä 2 dl. Aluksi vatkaan voin ja sokerit, sitten tuuppaan muut joukkoon. Lopuksi vielä sujauta Stroh-rommia tujauksen. Paistan uunissa ja sitten päälle vadelmahilloa. Tänään en jaksanut tehdä valkoista sokerikuorrutetta päälle, joten en nyt sitten ottanut valokuvaa, mutta ihan perustorttujahan nuo ovat.
Olin suomalaiskansallisella tuulella, kun kerran vaalipäiväkin oli ja tein sitten karjalanpaistia ja perunamuussia. Meillä syötiin tätä lapsuudenkodissani aina, kun tuli ruokavieraita. Se oli savolaisen 1970-lukulaisen lähiöperheen ns. parempi ruoka. Keitettyjen perunoiden kanssa sitä yleensä vedettiin ja se ei tehnyt suurempaa vaikutusta minuun lapsuudessa.
Ensimmäisen lapsen synnyttyä tuli sitten pakkomielle tehdä karjalanpaistia ja kävin oikein ostamassa kunnon rautapadan sitä varten. Totesin sapuskan olevan aivan ihantellinen kotiäidin laitto - mitä vaan voi heittää pataan ja sitten uuniin ja minä pesueen kanssa pihalle. Jos teki suolattoman version, ruoka meni taaperoillekin pieneksi sauvasekoittimella vedettynä. Meillä syötiin tätä lasten ollessa pieniä niin usein, että tuli oikein monen vuoden tauko jossakin vaiheessa.
Parisen vuotta sitten päätin tehdä sitä tuolle ruotsalaiselle ja aplodien saattelemana olen sitä sittemmin tehnyt silloin tällöin. Lapset ovat tähän taas aika rakastuneita myös.
Ohje on äitini, mutta olen sitä ronskisti mukaillut. Kutsun sitä sudeettisavolaisen karjalanpaistiksi :)
I kg karjalanpaistilihoja pataan
pilko pari kuorittua porkkanaa sekaan
pari vähän parempaa ranskalaistyyppistä sipulia joukkoon
noin 10 kuivattua luumua joukkoon
katajanmarjoja pari, maustepippureita kaveriksi, reilusti suolaa
puoli pulloa olutta
ja sitten niin paljon vettä että lihat juuri peittyvät
Uuniin hautumaan vaikkapa 170 astetta ja monta tuntia. Kansi päälle, jos nestettä haihtuu liian kovaa vauhtia. Parasta huomenna tai ylihuomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti