Uskon niin. Tää on jotenkin vierasta kulttuurialuetta. En osaa lukea ihmisten sanatonta viestintää, enkä tulkitse sanallistakaan oikein. Ihmiset sinänsä hauskoja, rohkeita, jopa repäiseviä. Ainakin ne, joita tapasin. Mutta ei. Mun koti ei oo täällä. Ennemmin vaikka siellä Rovaniemellä, siellä niillä oli pientä hulluutta silmäkulmissa. Jotain on the edge meininkiä.
Kokkola on tavallisen oloinen suomalainen pikkukaupunki, jolla on merkittävä menneisyys. Yllättävää, mutta täällä on koettu monenmoisia sotavaiheita ja vielä venäläisten toimesta, vaikka voisi ajatella, että eikö ne ole ollet ns. kaukana kotoa. Niinku minäkin.
Yövyin Sokos hotel Kaarlessa. Ihan okei, sisällä ei osaa sanoa onko Helsingissä, Varsovassa vai Köpiksessä. They're all the same. Aamupala oli parempi kuin Oulun Holiday Innissä, mutta vähemmän sanomalehtiä tarjolla. Eikä ollut graavilohtakaan. Puuroon oli taas kaikkea kivaa rouhetta ja hulautettavaa, laajin juustovalikoima so far, tuoreita hedelmiä mukavasti: kiwiä, veriappelsiinia, päärynää, omenaa ja melonia. Paikallislehden pääaiheisto näytti olevan homekoulut, niinkuin Oulussakin.
Huone oli taas tosi rauhallinen ja mukavin sänky tällä turneella ja tyyny aivan täydellinen.
Olen pettynyt omaan suoritukseeni. Kuvittelin, että kun mulla, kiireisellä yh-äidillä on peräti kolme iltaa aikaa rentoutua hotellihuoneessa, ehdin sheivata sääriä ja katsella telkkaria, olla light hearted ja puhdistaa ihoa. Voi jeesus ei tosiaan. Vanhoissa meikeissä olen kaatunut iltaisin punkkaan, yrittänyt livistää aamusuihkusta ja nukkua vähän pidempään, telkkaria en ole ehtinyt avata, enkä varsinkaan olla mitenkään kevyen tyytyväinen. Olen stressaantunut, väsynyt ja huono ihminen, vaikka mut laitettais minne.
En osaa edes hotellikuolla. Pah. Kun minä saavun hoodseille kierrän maanisena vaikka missä räntäsateessa paikalliset nähtävyydet ja museot. En osaa pysähtyä. Slow life. Hah.
Kokkolassa on: sisustusputiikkeja, etnisiä ravintoloita, miehekkäitä miehiä ja julmetusti kauppoja. Ja olihan se vanhakaupunki kaunis. Ihankuin olis kävellyt johonkin Kaari Utrion romaaniin. Tai johonkin omaan menneeseen elämään. Mun yksi sukujuureni on rannikolta, Iniön Grönlundeja, merimiehiä ja sellaisia. Täytyy käydä sielläkin, ensi kesänä menen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti