Helsinki-Vantaalta lähtevä Finnairin kone oli sitten lopulta myös täyteen buukattu. Koneeseen meitä ahtautui monipuolinen otanta väkeä: ulkomaalaisia turisteja, pääasiassa ranskalaisia ja saksalaisia (lento oli Air Francen yhdistetty), suomalaisia äitejä pikkulasten kanssa (varmaan isä posotti autolla kohti pohjoista lasketteluviikkoa) ja sitten kaltaisiani epämääräisiä yksinäisiä naisia tai miehiä tai pieniä porukoita, selvästi työmatkalla.
Finnairin kone oli kivan siisti ja kliininen. Olen viime aikoina lentänyt kaiken maailman rupuyhtiöillä, joten kyllä eron noteeraa. Lentoemännissäkin oli yksi klassinen kaunotar, jolla tuikki ylimääräistä huumoria kasvoilla, aika yllättävä yhdistelmä. Oli mielenkiintoista tarkkailla, kuinka vanhemmat turistimiehet kuolasivat laatublondin perään. Ne uudet Finnairin asut, joita varmaan vasta viime viikolla mediassa esiteltiin ei kyllä ole kovin ihmeelliset, vaan vähän kömpelön näköiset.
Lento kestää vähän yli tunnin ja sen aikana saa ilmaisen kahvin tai teen, lapset mehun. Että se siitä paremmasta laadusta.
Nukuin suurimman osan matkaa, vaikka mulla oli tosi hyvä kirjakin mukana Yiyui Li: Kultapoika, smaragdityttö, jota Keltainen kirjasto markkinoi surumielisiksi novelleiksi nyky-Kiinasta. Eka novelli on ainakin todella nautittavaa luettavaa. Kirjoittaja asuu Yhdysvalloissa ja kirjoittaa englanniksi, vaikka on aikanaan Kiinassa syntynyt ja muuttanut jenkkeihin vasta opiskelemaan. Käytän paljon aikaa sen pohtimiseen, että joku tuollainen kansainvälisesti arvostettu kirjoittaja, ei mikään light-osaston köykäilijä kirjoittaa jollakin muulla kuin äidinkielellä.
Rovaniemen lentokentällä japanilaisturistit sekoavat: he ottavat valokuvia ihan kaikesta mitä näkeävät. No sama tapahtui itselle viimeeksi Floridan Evergladesissa ja Key Westissä, joten kyllä mä oikeasti ymmärrän. Katselen itsekin lumista metsää tarkemmin, että puhutteleeko se mua uudella tavalla täällä Laplandissa.
Laukku saapuu nätisti ja ulkona on jonossa takseja, jotka vie suoraan hotelleihin. 7 euron kyyti melkein 10 kilsan matkasta ei ole paha ollenkaan. Istun itävaltalaispojan vieressä, joka koko matkan kuvaa lumipenkkoja ja havupuita. Boy, you're gonna see lot of those.
Koska Hotelli Pohjanhovi oli täynnä, vaikka meidän iltatilaisuus on siellä, mulla on huone Scandicissa. Iso huone ylimmässä kerroksessa. Scandic sijaitsee ihan keskustassa ja ikkunasta näkee kaikki perusputiikit mitä tästä maasta suunnilleen löytää. On kauhea nälkä, mutta en jaksa lähteä mihinkään, joten tavoilleni täysin poikkeuksellisesti syön kaapista Pringlesit ja Pepsin. Ne ei muista kysellä muuten seuraavana aamuna chekkauksessa minibaarista, enkä mä muista kertoa.
Lähden parin tunnin hengailun jälkeen kävelemään kaupungille eli kohti Pohjanhovia. Kemijoki on paikoillaan. Aika kaunista. Kemijoki on Suomen pisin joki ja kuulemma vain tosi harvoin jäätyy näillä paikkeilla.
Turisteille on Rovaniemellä tarjota vaikka mitä, paikalliset matkamuistomyymälät on suomalaisellekin eksoottisia. Melkein aloitan villasukkashoppailut, mutta en sitten jaksakaan. Pohjanhovin liepeillä on monta moottorikelkkasafaria, meneillään ja lähdössä. Kun kävin ekaa kertaa Lapissa joskus 8 vuotta sitten Rovaniemen villi moottorikelkkailu siellä sun täällä oli musta tosi hämmentävää.
Mulla on ihan hillitön nälkä ja päädyn syömään Pohjanhovissa porosalaatin. Se on ihan O' la laa. Raikasta salaattia, parsaa, tomaattia, papua, kurkkua, paljon poroa ja kirpsakkaa karpalohilloketta. Ihanaa lämminta Lapin rieskaa oikealla voilla.
Illalla syömme vielä Pohjanhovissa buffeen tuhannen venäläisen kanssa, joista joku kaatuu tuolilla komeasti. Noutopöytä ei ole ihan hirveän ihmeellinen: sen tähtikohdat on yllättäin hyvin maustettu riisi, feta, oliivit ja murea lihapata. Olisin ollut onnellinen pelkällä riisillä ja fetalla, mutta syön nyt sitten itseni lihavammaksi..voi äh.
Hotellihuoneessa olen juuri suihkunraikkaana alastomana sängyllä selaamassa kanavia, kun joku yrittää sitkeästi päästä huoneeseeni sisään. Varmaan sillä on siis mielessä väärä huone, mutta jokseenkin kauhistuttavaa, kun joku tuntematon hiljaa nykii ohuen oven ulkopuolella korttinsa kanssa.
Scandicin aamupalapöydissä näen ortodoksijuutalaisen miehen. Olen blogannut niistä ennekin. Oijoi. Silloin ollaan kansainvälisillä alueilla, kun niitä tulee vastaan. Tuijotan häpeilemättä kiehtovaa poskikiehkuramiestä. Onhan siellä sitten italialaisia, venäläisiä, brittejä, amerikkalaisia ja ties mitä.
Harmillisesti aamupalalla ei kuitenkaan tarjota rieskaa, mutta sentään tosi hyvää ruisleipää, jossa on mielettömän rapea kuori ja pehmeä, patonkimainen tumma sisus. Täysjyväpuuroon saa sekoitettua talkkunaa, rusinoita, ruisleseitä ja sivuun vielä kuivattua ananasta. Pakko ottaa taas vähän liikaa, koska ei mulla ole mitään itsekuria.
Taksi rautatieasemalle maksaa 8 euroa, joten ei se ole kaukana. Juna lähtee kohti etelää, Oulua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti