Rentouttava perjantai-ilta alkaa vaahtokylvystä. Tykkään oikeastaan enemmän loiskauttaa vaahdon sekaan, kuin mennä saunaan. Kylpyhetkeen kuuluu spotifyn lista, joka on vain tätä varten luotu, helmeilevä pinot grigio ja yleistilanteena hiljainen talo. (Tarkoittaa kohdallani käytännössä lapsivapaita viikonloppuja. Kukaan ei pysty lellumaan täällä kylvyssä rennolla fiiliksellä, jos tepsut majailevat kotipesässä).
Kylvyn jälkeen tekaisin Barcelonan fiiliksen tapas-tyyppiset leivät. Paahdoin vaaleaa leipää uunissa hieman rapeammaksi, sivelin oliiviöljyllä, valkosipulin kynnellä ja pehmenneellä tomaatilla. Pilkoin vielä valkosipulia ja tomaattia leivän päälle ja sitten Serranon kinkkua reilusti päälle. Ihanaa.
Etanoita oli tehnyt hulluna mieli jo monta viikkoa. Pari purkkia etanoita olikin kaapissa ja toinen niistä auki ja osumat etanapannulle. Iso kimpale voita, persiljaa, valkosipulia ja auraa sekaisin kulhossa ja niitä sitten nokareina etanoiden päälle, uuniin 220 astetta noin 15 minuuttia ja namnamnam.
Etanoiden jälkeen oli pidettävä taukoa. Parempaa punaviiniä lasiin ja soffalle huokailemaan.
Sitten risoton tekoon. Risottoriisi pannulle voin ja shalottisipulin kera. Kääntelyä kunnes riisi saa sellaisen maidonvaalean, hieman läpikuultava sävyn. Sitten nestettä sekaan, tällä kertaa hupsahti valkoviiniä, vettä ja kanalientä. Otin ranskalaisen otteen ja latasin nesteet, vähensin lämpöä ja jätin riisit rauhaan 20 minuutiksi. Ei mitään hämmennystalkoita ja nesteiden lisäilyä. Toimi.
Samalla tekaisin sienikastikkeen. Suppikset sipulisilpun ja voin kanssa pannulle. Tomaattipyreetä, kermaa, rakuunaa ja hautumaan... (Kulauksia viiniä..)
Kun riisit olivat al dente, sienikastike sekaan ja salviaa päälle. Tyytyväinen ähky ja hiprakka. Soffalle katsomaan The Voice of Finlandia.
Aamulla avokado-leipiä, raejuustoa, persiljaa, paprikaa, kaurapuuroa leseiden kanssa, tummapaahteista kahvia maidolla. Sitten autolla kohti pääkaupunkiseutua, sillä paras kaveri on muuttanut ja uutta kotia on ihana päästä katsastamaan.
Se uusi koti onkin hillittömän upea ja mikä parasta, edellisen kodin jäämistöistä löytyy farmari-volvollinen kamaa omaan kotiin roudattavaksi. "Yhden romu, toisen aarre." Ilta kuluu puuhakkaassa sisustamisfiiliksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti