Lasten kanssa Provencessa ja Milanossa

Nyt toukokuussa alkaa poltella ajatukset kesäbaanasta. Selaan vanhoja lomakuvia ja suunnittelen tulevan kesän matkaa (kohteena muuten Lontoo, sieltä junalla alitse kanaalin Pariisiin ja sieltä lennot takaisin Suomeen). Meillä oli valtavan onnistunut turnee viime kesänä Italia-Ranska-akselilla. Ihana. Ehkä juuri se matka, jota aina muistellaan, johon kaikki muu tulevaisuudessa vertautuu.

Mieheni vanhemmat asuvat Provencessa, Lorguesin pikkukaupungissa noin tunnin ajomatkan pääsä Nizzasta. He asuvat ihastuttavassa pikkutalossa uima-altaineen kaupungin laitamilla ja vuokraavat kaupunkiasuntoaan turisteille, joita alueella riittää.(Jos kiinnostaa, voin linkittää asuntonsa sivut tänne, ovat varmasti luotettavat vuokraajat).

Viinitilojen ympäroimä kaupunki on sopivasti hollilla, jos haluaa seikkailla Rivieralla, vetää verkkokalvot täyteen Van Goghin ja muiden ekspressionistien maisemia, käydä vilkaisemassa paavillisia kortteereita Avignonissa tai kipaista meri-Alpeille. Jos on Peter Maylensa lukenut, ympäristö aiheuttaa ylimaallista fiilistä, jokainen pikkubistro vaikuttaa viiden tähden ruokapaikalta, jokainen pastis on täydellinen.Ympäristö hehkuu violetteja laventeleita, raskaita viiniköynnöksiä, auringonkukkapeltoja, idyllisiä maatiloja, mehukkaita meloneja..maisemia, joita ei meinaa suomalainen ymmärtää: korkeita vuoria, sinistä merta, kaikkea yltäkylläisesti, melkein liiallisesti.

Aloitimme matkan Tampereen Pirkkalasta ja hyppäsimme Ryanairin Bergamon koneeseen. Vuokrasimme kentältä auton, joka oli eri, kuin oli tilattu, omistajakin sen verran vilkkuvasilmäinen italiaano, että skeptistä pohjoismaalaista epäilytti koko bisnes. Ciao Ciao, Enjoy Itaalia! Hän kuitenkin toivotti peräämme. Hymyilytti.

Ajoreitti Milanosta kohti Nizzaa, läpi Pohjoisen Italian ja Monacon on aivan mieletön. Pitkän pitkiä kilometritolkulla jatkuvia tunneleita yli 100 kappaletta ennen Nizzaa, huikaisevia maisemia, pikkukyliä tuolla ylhäällä vuorilla ja tuolla alhaalla meren rannassa. Autostradalle polkaisee yhtenään punaisia pikkuskoottereita, jotka puikkelehtivat liikenteen seassa hetken, poistuakseen seuraavaan rantakaupunkiin. Pysähdymme San Remossa italialaisille pizzoille ja ihailmaan upeaa venesatamaa. Vasta myöhäisinä tunteina saavumme Provenceen.

Matkan pitää olla kaikille. En kannata sitä, että matkustetaan lasten ehdoilla. Tämä toimii vain, jos lasten ja vanhempien odotukset ja toiveet ovat hyvin samankaltaiset. Omat muruni voisivat varmaan maata rantsussa koko viikon, mutta minä en. Lapseni eläisivät myös vain hampurilaisilla, mutta se ei ole mielestäni matkailun idea. Matkoilla pitää mielestäni kokea uusia asioita, nähdä paikallista elämää ja nauttia paikallisista herkuista ja  kulttuurista nyrpistelemättä.

Joten muksut vetivät etanat, ankat, lampaat, homejuustot meidän muiden mukana. Tämä oli jo ennalta sovittu, eikä aiheuttanut mitään konflikteja paikan päällä. Rivieralla nautimme simpukoita valkoviinissä aurinkoisen hohkaavalla terassilla, aikuiset kera upean paikallisen roseeviinin.. Mahtava ateria, jota muistelemme edelleen.

Biitsipäivä Nizzasta länteen, loputonta rantaa, lämmintä vettä, polttavaa aurinkoa. Tässä perheystävällinen rantsu St Raphael.

Ajoimme hirveän määrän kilometrejä viikossa ja yksi lapsista on taipuvainen matkapahoinvointiin. Varsinkin kiemurtelevilla pikkuteillä, jotka kannattaa valita, jos haluaa nähdä muutakin kuin moottoritietä, tämä on pieni ongelma. Lapsilla oltava myös riittävästi luettavaa ja nintendo tai vastaava mukana. Aikuisille riitti navigaattorissa ja maisemissa riittävästi ihmeteltävää.

Auringonkukkia Provencessa. Laventeliaika ei ollut aivan parhaimmillaan.

Viinitila, yksi kymmenistä Lorguesin lähistöllä. Chateau de Berne roseeta sai kesällä myös Suomen Alkosta.

 Avignonissa asui hetkellisesti myös 7 paavia. Teimme sinne retken ja vietimme elämyksellisen illan kulttuurifestivaalien pauloissa. Iltakymmeneltä kadut olivat täynnä hyväntuulista ja rentoa juhlakansaa, eikä yhtään humalaista. Suomalaiseen mentaliteettiin outo ja ilahduttava kokemus.

Paavin linna- ja kirkkorakennuksia. Upea miljöö, taustalla katolista kirkkomusiikkia, yksinäisiä selloja, kaipaavia viuluja, aurinko laskemassa..

Suomestakin saa nykyisin Oranginaa. Meillä meni näitä viikossa kymmenittäin.

 Kulttuurifestaritunnelmaa.

Alpeille teimme päiväretken. Erääseen kanjoniin oli tehty tekojärvi vanhan kylän päälle. Jos sukeltaa kohteeseen, voi nähdä pinnan alla kirkontornin.

Voi olla, että en pahastu, jos joudumme joskus muuttamaan Provenceen.

Ylittämätän ihana anopin kesäruoka on muuten couscous-salaatti. Se ohje löytyy tästä.

Paluumatkalla kohti Bergamoa poikkesimme vielä Milanoon katsomaan Duomoa. Kirkko oli jo suljettu sisältä, mutta ylös katolle pääsi vielä kiertämään. Suosittelen!