Keisarin kanasalaatti

1920-luvulla maailmassa oli ainakin kahdessa valtiossa hyvin tiukka alkoholipolitiikka: Suomessa ja Yhdysvalloissa. Suomessa kieltolain aikana alkoholin käyttö sinänsä ei ilmeisesti vähentynyt ratkaisevasti, sillä sitä salakuljetettiin esimerkiksi nykymodernia viinareittiä Virosta, sitä yritettiin saada pirtuna lääkäreiltä ja sitä valmistettiin toki itse pihan perukoilla pannut poristen. Isoisäni on istunut linnassakin pontikan keitosta, omituisella tavalla olen tästä ylpeä. Way to go! Suvussamme on aina ollut vaikeuksia suhtautua tyynen kunnioittavasti auktoriteetteja kohtaan.

Yhdysvalloissa kieltolaki yhtälailla aiheutti paljon rikollisuutta, mafian tunnettuja elinkeinoja olivat esimerkiksi salakapakat. Matkat Meksikoon vastasivat meidän Viroa, siellä sai vetää kännit ihan laillisesti. Useat aikansa myyttiset julkkishahmot kuten Clark Gable tai Jean Harlow matkustivat legendaariseen Tijuanaan, nauttimaan meksikon vihvateikkasta menuista ja viileistä drinksuista.

Huippukokki Julia Child kertoo muistelmissaan vierailleensa vanhempiensa kanssa 1920-luvulla Caesar Cardinin ravintolassa Tijuanassa, josta on saanut alkunsa ehkä maailman tunnetuin salaatti. Caesarin salaatti nimettiin tietysti Julius Caesarin mukaan, olihan kokki amerikanitalialainen ja tarinan mukaan tekaisi salaatin juuri sellaisena kiireisenä kesäisenä viikonloppuna pikkuravintolassaan, kun ruoka meinasi loppua kesken ja terassipöydät pullistelivat nälkäisiä ja janoisia asiakkaita. Pian salaatti levisi Yhdysvalloissa kaikille kulmille ja sitten alkoi maailmanvalloitus.

Caesar-salaattia taitaa saada Suomestakin kaikista ketjuravintoloista ja kohta se on varmaan perusmättö grillikioskeissakin, sitä saa palvelutiskeiltä kaupoista, mäkkäristä, joka paikasta. Myönnän itsekin usein tilaavani Caesarin, sillä se toimii, kertakaikkiaan, vaikka huonojakin on tullut vastaan. Ensimmäisen keisarini olen vetänyt Tennesseen yliopiston opiskelijakuppilassa 1997 ja katselin hartauden vallassa kokin heittävän kulhoon ensiksi kastiketta valtavan määrän, sitten salaatinlehdet, kauhea vatkaus ja lopulta muut ainesosat. Sittemmin parhaimman Caesarin olen kuitenkin syönyt Tukholman jossain trendikuppilassa väsyttävän shoppailureissun päätteeksi. Salaatti ja viini ja olin melkein kanttuvei onnesta.

Lasteni suosikkisalaatti tämä myöskin on ja oikeastaan ainoa salaatti, josta poikani syö mukisematta salaatinlehdet. Teen kotona helppoa pikaversiota, mutta hyvää sellaista.

Caesar-salaatti
grillattua tai paistettua broileria, 2-3 pihviä, paloiteltuna aika ronskin kokoisiksi paloiksi
Romaine-salaatti kaksi ruukkua, revittynä
boksi kirsikkatomskuja pilkottuna
boksi krutonkeja, mielestäni ei ole ollenkaan vaivan arvoinen tehdä itse, omistani tulee aina liian öljyisiä
parmesania pussista tai raastettuna, tai lastuina

Kastike:
2 kananmunan keltuaista (Julia Childin versiossa niitä on keitetty 1 min, kerran kokeilin, en huomannut eroa)
3 tl sitruunamehua
1-2 dl oliiviöljyä
3 anjovis- tai sardellifileetä
2 valkosipulinkynttä
4-6 rkl raastettua parmesaania
1 tl dijoninsinappia
1 tl worcestershirekastiketta
suolaa, mustapippuria -sekoita monitoimikoneessa, tai sauvasekoittimella

TAI osta valmista kastiketta kaupasta, ei ole ihan sama asia, mutta saattaa olla jopa enemmän lasten makuun, näin ainakin meillä

Itsekin toteutan salaatin niin, että ekaksi kulhoon kastike, sitten salaatinlehdet ja lopuksi muut. Kanapalat heitän vasta lautaselle mukaan. Alunperin salaatti on tiettävästi syöty sormin eli romainet on jätetty niin isoiksi lehdiksi reunoille, että niille on koottu muut tarpeet.