Lost in translation

Hyppytunnilla päätin leikkiä turistia ja tutustua koulua ympäröivään kaupunkiin. Fysioterapia, suutari, pankkeja, Vapaa valinta ja Siwa. Keski-ikäinen isä vapaa-ajan vaatetuksessa, lapsi pyörän turvaistuimessa ajetaanko kylän läpi? Ja he polkaisevat eteenpäin. Mikä elämä. Päivän highlight on ajaa satakertaa kuljettujen katujen läpi, ohittaa kirkko, ehkä poiketa jäätelölle S-markettiin, vai mennäänkö ärrälle asti?

Eläköitynyt väestö K-kaupan edustalla, keskustelu kulkee virolaisten työmiesten mersuista maasta puskeviin raparpereihin. Herranjestas, kun alkaa ahdistaa. Tiivistän vauhtia.

Kerrostaloja, lisää kerrostaloja ja rautatietä. Miten rumaa voi suomalaisessa kaupungissa olla? Pari juoppoa askeltaa siihen malliin, että kohta sanovat minulle jotain. Kävelen ylväintä ja itsetietoisinta vauhtiani.

En ole koskaan ollut hyvä metsäneläin. En sulaudu ympäristööni. Vai käykö kaikille näissä taajamissa näin? Tunnen katseet nahkatakissani ja pitkissä helmoissani. Mietin: mitä ne minusta ajattelee?

Paikallinen Ali Baba. Kaksi duunaria vetämässä doneria, hakevat katsekontaktia, vai haenko minä. Äkkikäännös. Tuossa on kirppari.

Sen on pakko olla todella hyvä tai huono, ei voi olla välimuoto. Tunnelma sisällä pysähtynyt. '60-luvun tiskin takana nainen neuloo, normipermis.Vieressä istuu mies, jossa yhdistyy Kaurismäen toivottomuus ja Koivusalon hiusrasvaisuus. Lihava, ah, ei niin saa sanoa. Isokokoinen mies ja pieni, söpö koira. Naismainen lihava mies. Puhuu, kuvitella, puhuu säästä kaunis päivä tulossa. Tiskin takana istuva nainen ei osoita eleelläkään kuuntelevansa.

Ulos. Suunnistan kohti koulua. Tai niin luulen.Käveltyäni hetken huomaan, että koulu ei olekaan siellä missä oletin sen olevan. Pikkukaupunki alkaa tuntua entistä vihamielisemmältä. Mietin voinko soittaa rehtorille ja kertoa olevani eksynyt, myöhästyn tunnilta? En voi. Kysyn ohikulkijalta. Päivittelee, että ei osaa kertoa, monta käännöstä, pari kilometriä, lähden siihen suuntaan jota arvelen hänen tarkoittavan.

Voi autuus. Mopoja. Siellä on oltava koulu. Tässä kylässä on vain yksi yläkoulu.Harvoin olen yhtä ilahtunut nähdessäni koulun alueelta karanneita velttoilijoita. Aiheutan säpinää puskissa, tupakoitsijoilla on kiire tumpata. Ohi pärtsää mopoja kuin road moviessa. Tämä ei tosiaan ole route 66. Poikia rohjustaa housut tipahtamaisillaan ja tyttöjä pienissä topeissa, lyhyissä helmoissa ja pitkävartisissa saappaissa. Pedofiilien unelma-apajat, kevään soidinmenot selvästi alkaneet.

Pelkään pikkukaupunkeja. Niissä ei ole mitään turvallista, vaikka asunnonmyyjät niin väittävät.