Olen ollut aivan irti täältä viimeiset pari kuukautta. Irrottauduin tavallaan ihan tarkoituksella, vähensin radikaalisti fb-, twitter-, ja bloggausaikaani marraskuun lopulla. Syitä oli monia, ei kovin ihmeellisiä, mutta tauko lienee tehnyt hyvää. Olen tuottanut koko ajan tekstiä muualle ja toisaalta jouluna pääsin ihan meditatiiviseen tilaan, jossa osasin elää miettimättä sitä, miten tästä bloggaisin, facebookkaisin tai twiittaisin. Mietin vain, että mitä tästä itse ajattelen, miltä nyt tuntuu. Maistelin, haistelin ja tunnustelin.
Olen huomannut suurella lämmöllä, että lukijoita täällä kuitenkin on käynyt tasaiseen tahtiin ja valokuvatkin tähän bloggaukseen liitin jo parisen päivää sitten. En lupaa palata entisen kaltaiseen, ajoittan todella aktiiviseen kirjoitteluun, mutta yritän pitää sitten edes laatua yllä. Lähitulevaisuudessa kirjoittelen todennäköisesti uudesta työstä, edessä olevasta Berliinin matkasta ja jotain ruokajuttujakin on tallenettu kovalevylle parempaa vilkaisua varten.
Työkuviot ovat siis taas ihan uusiksi. Taidan tehdä jotain työpaikkojen vaihtamisen ennätystä lähitulevaisuudessa. OMG, niinkuin teinini toteaisi, mitä väliä. Lopputuloksena on ainakin hieman enemmän näköalaa kuin siinä poterossa, johon olin nelisen vuotta sitten innokkaasti kaivautunut.
Tammikuu on meillä bliniaikaa, joten blogini venäläisellä moodilla mennään tällä hetkellä keittiössä.
Mutta nyt sitten peruutus joulukuulle ja ihanaan Provenceen. Mieheni vanhemmat asuvat siis Lorguesissa, joka sijaitsee viinitilojen keskellä, on jo roomalaisten tuntemaa seutukuntaa ja eli kukkeinta aikaa keskiajalla, lähellä sijainneen ison Thorenetin luostarin ansiosta. Lorguesiin on noin tunnin ajomatka Marseillesta tai Nizzasta.
Matkustimme Provenceen tällä kertaa lentämällä Helsingistä Geneveen ja sieltä autoillen Lyonin kautta etelään. Tässä ensimmäisesä kuvassa Alppien tarjoamaa ilmettä ajoreitille Genevestä exit.
Lyonissa pidimme lounastauon ja shoppailimme. Kaupungissa on kaksi huikeaa ostoskeskusta, josta Confluencesta pidimme enemmän ja teineille sieltä löytyi Hollister. Toinen: Le Dieu, oli niin jättimäinen ja täynnä ihmisiä, että isommistakin lapsista piti pitää kädestä kiinni. Lyon vaikutti siltojen kaupungilta ja todella kiinnostavalta. Sieltä puuttuu ehkä Eiffel, mutta hintataso, nähtävyydet, museot, viinit ja ruoka lienee jopa omalla tavallaan kiinnostavampaa kuin Pariisissa. Palaan vielä Lyoniin joskus. Kuvassa alla Lyonin siltoja.
Lorguesissa majottauduimme miehen vanhempien omistamaan kaupunkiasuntoon, jota he vuokraavat matkailijoille. Koko kaupungissa on sellaista fiilistä, että en tiedä miten paljon se on mahtanut muuttua viimeisten satojen vuosien aikana. Jotain vanhaa voi aistia joka askeleella. Haaveilenkin nyt hetkestä, jolloin olen oikea kirjailija ja vietän tuolla kuukauden pari kirjoittamassa, aamuisin haen croissantit jostakin kaupungin lukuisista Boulangereista ja muut tarpeet torilta. Ja katselen valon liikettä vanhoissa, värikkäissä kiviseinissä.
Lorguesin kaupungintalo ja paikallisia ukkoja. Kylmä ja keväinen valo, siitä pidän eniten Suomessakin.
Myytiin siellä etelässä joulukuusiakin. Ja paljon olivat ihmiset koristelleet kotejaan hauskoin jouluvaloin.
Provencessa kodeissa on jouluisin myös näitä kotiseimiä, joiden hahmot santokset ovat kysyttyä tavaraa kaupunkien joulutoreilla ja pienissä putiikeissa. Santokset ovat 1800-lukulaisia hahmoja ja perheillä on tapana kartuttaa kokelmiaan vuosittain.
Lorguesin joulutunnelmaa...
Jouluaaton ateria aloitettiin näillä alupaloilla, oli etanoita, merietanoita(?), kaviaari- ja avokadotäytteisiä tuollaisia pikkukuppeja ja tietty shamppanjaa. Koko ateria vedettiin läpi shamppanjan kanssa, paitsi juustojen kohdalla tuotiin punaviiniä pöytään. Kaikki oli niin namsnams.
Alkupalojen jälkeen ostereita. Sitten hanhenmaksapateeta viikunahillolla. Hanhenmaksan eettisyydestä en ole ilahtunut, mutta kyllähän se sulaa suussa. Täyteläistä, rasvaista...Sitäpaitsi vieraan maan ruokatapoja ja perinteitä en minä mene arvostelemaan.
Hanhenmaksan jälkeen oli vuorossa täytettyä kukkoa, joka sekin oli todella hyvää. Kukkoparka oli kastroitu 2-vuotiaana, joka oli emännän mielestä merkittävä info, olen niin aloittelija ranskalaisessa keittiössä, että tuo tieto ei avannut minussa mitään ahaa-elämystä. Selvästi tässäkin joku eettinen juttu on ja kukon seksuaaliterveydestä ei ole pidetty ehkä huolta? Onko kukko, joka ei säntäile kanasten perässä sitten pulskistunut mukavammin? Hmh.
Sitten seurasi ranskalainen jouluhalko ja lopuksi ihania, haisevia juustoja. Jouluhalot olivat kaupan kaikissa leipomoissakin tietysti joulun tienoossa..
Vielä Lorguesin tunnelmia.
En tiedä, mikä tuon metallihäkkyrän idea tornissa on, mutta niitä näkyi paljon.
Kävimme myös Marseillessa, jossa ykköskohteena oli kirkko Notre dame de la Garde. Miehen vanhemmat varoittelivat Marseillesta, joka on kuulemma Ranskan vaarallisinta seutua, siellä joutuu ryöstetyksi, raiskatuksi ja rumaakin siellä on. No ei ollut. Ihana kaupunki. Ystävällistä palvelua. Lämpötila oli +17 :)
Kirkko sijaitsi kiitettävän jyrkällä kukkulalla ja sinne ajaminen ja varsinkin alastulo aiheutti paniikkikohtauksen tyyppistä tunnetilaa.
Näköalat tietty kaiken vaivan väärtit. Edessä pienellä saarella Chateau d'If, jossa Monte Christon kreiviä pidettiin vangittuna. Vaikka se ei olekaan totta, niin tuolla se tuntui hetken mahdolliselta.
Kirkon sisällä roikkui katosta kaikkia niitä aluksia, jotka ovat olleet merihädässä, mutta pelastautuneet ja kiitokseksi Jumalalle on viety sitten näköisalus kirkkoon. Välimereen oli sitten uponnut jos jonkinmoista laivaa, lentokonetta ja kopteria..
Myös liittoutuneiden raffeja. Varmaan oli jokunen saksalainen luftwaffekin pelastunut, mutta eivät sentään olleet vieneet sitä näytille...
Marseillessa kuuluu syödä Bouillabaissea, joten sitä oli sitten satamassa toki nautittava. Lisukkeetkin näytti jo hyvältä.
Itse soppa oli sellainen, että aluksi olin, että mitä ihmettä. Liemen hieno, sahramilla sävytetty aromi vaati kyllä useamman lusikallisen totuttautumista ennenkuin pääsin kyytiin.
Marseillen saippuoita paikallisella joulutorilla..
Kilpikonnia Provencen kilpikonnakylässä, jossa kävimme Joulupäivänä - oli muuten auki! Taisimme olla ainoat vieraat ja tuhansia kilppareita, on ne kyllä söpiksiä.
Provencen värejä...
Aprikooseja oletan, anopin pihassa oli myös appelsiineja..
Oliiveja..
Toulonin rantsua auringonlaskun aikaan...
Olimme Toulonissa Joulupäivänä ja koko kaupunki oli suljettu ja hiljainen. Ainoastaan muslimimiehiä istui vesipiippukahviloissaan. Illan tullen löysimmekin sitten kansajoukot, ne käveli ja vietti aikaa rannalla.
Thorenetin luostari Lorguesin vieressä, ehdottomasti suosittelen käymään, jos sielläpäin liikutte.
