Muutenkin elän jänniä hetkiä, sillä olen haeskellut uusia hoodseja urapolulleni ja oletan käyväni ainakin muutamissa työhaastatteluissa lähiviikkojen aikana. Kokemukset niissä todennäköisesti kyllä aiheuttavat purkautumisia tähänkin suuntaan. Toivottavasti onnistaa ja pääsen hyppäämään seuraavaan kohtaan elämää.
Vuoden paras leffa oli ehdottomasti Melancholia. En aio katsoa kyseistä leffaa uudestaan. Se oli karmaiseva, riipaisevan kaunis, älykäs ja pelottava. En ole itse koskaan ollut oikeasti masentunut, vaikka teininä depiksen maastoissa kuljinkin ja katsottuani tämän leffan pelottaa, että joskus masentuisin. Toisaalta uskon, että kun uskaltaa omaan alitajuntaan tuollalailla sukeltaa, se voi olla reissun väärti. Taidan silti jättää väliin.
Melancholiasta tässä.
Vuoden parasta musaa oli Adele. Upea nainen, mieletön ääni ja hienot viisut.
Vuoden aistillisin hetki oli Roomassa. Ar Galletto 102 Piazza Farnese. Ihanaa ruokaa historiaa puhkuvalla aukiolla, taustalla joku kaukainen musiikin vire ja edustalla Ranskan diplomaattikekkerit, korkeita korkoja ja mustia autoja. Seurassa mies, joka oli jaksanut Rooman rundin kanssani urhoollisesti (olen aika kova tyttö kiertämään museoita). Puitteet illalliselle terassilla ilta-auringossa olivat nämä:
Vuoden saavutus: voisi olla kirja, joka julkaistaan näinä päivinä ja vaikka en ole projektin ainoa kirjoittaja, tämä oli kuitenkin neitsymatkani. Toisaalta olen uskaltanut hypätä. Olen uskaltanut jättää taakseni negatiivisia ihmisiä ja negatiivisia yhteisöjä, välittää piupaut muiden ihmisten mielipiteistä ja kulkea omaa polkuani. Minä en käy parkkeeraamassa omia negaatioita muiden nenille, joten odotan yhtä kunnioittavaa kohtelua muilta. Myös ensi vuonna.
Vuoden paras kirja: tällä kertaa ajatuksissa on eniten se viimeisin: Michael Monroen elämänkerta. Se ei ole erityisen hyvin kirjoitettu, se kaunistelee, siinä on paljon tylsää ja se ei välttämättä kerro paljon uutta pääkohteestaan, jos on tämän vaiheita seurannut '80-luvun alkuvuosista asti. Mutta: se on jotenkin aika aito faniteko kirjana ja koska Master Monroe on kiinnostanut minua vuosikymmeniä, elin aika voimalla lukukokemusta läpi, pläräsin youtubea, selasin omia levyjä, avauduin kaikille, jotka jaksoivat kuunnella...
Vuoden parasta ruokaa söin tamperelaisessa Ravinteli Berthassa ja kotona meillä syötiin paljon tätä eri versioilla ja tätä ja tätä unohtamatta korvapuusteja (paras ohje on raesokerilaatikon sivussa) ja blinejä eli näitä. Toivottasti Floridan matka Pikku Havannan mustapapuineen ja kuubalaisine rytmeineen, Key Westin kuulu limekakku ja muut maut tuovat uusia inspiraatioita ruokakokeiluille.
Parasta tv-ohjelmaa oli Downton Abbey, vaikka siinä olikin tiettyä saippuaoppeeramaisuutta.
Paras mediatapahtuma oli tietysti Katen ja Williamin häät. Olen ahnaasti seurannut rouvan pukuvalikoimia ever since. Ja odotan milloin tulee vauvauutisia tietty.
Työuran kokemuksia oli vaikka mitä kiinnostavia: olen esittäytynyt Tampere-talon lavalla, olen opettanut päätoimisesti uskontoa (jossa en ole pätevä, mutta jos elämä olisi eri, opiskelisin uskontotieteitä for sure, tykkään uskonnon opettamisesta oudon paljon), olen kirjoittanut kirjaa, olen ollut esimiestehtävissä, olen ollut työtön, olen opiskellut ratkaisukeskeistä valmennusta ja astrologiaa..
Parasta tässä vuodessa ovat olleet matkat: Edinburgh, Rooma, Lontoo, Pariisi, Tukholma - ihania kaupunkia kaikki!
Ja niin, olen aloittanut tämän bloggaamisen. Tämä on 187 postaus. Lupasin jossain vaiheessa jatkaa ainakin sinne 200 paikkeille, joten matka jatkuu. (Ja naisella on aina oikeus muuttaa mieltään, sanoi Shakespeare).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti