tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 24: Ihanaa joulua, just sulle

Ihanaa joulua sulle! Mä laskeudun joulutaikaan ja herkkupöytien äärelle ja suljen blogin toviksi.

Pian on uusivuosi sushin ja shamppanjan kera ja sitten kohta once in a lifetime roadtrippi Kaliforniaan. Palaan asiaan viimeistään niissä tietämissä.


maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 23: Kiire jo on, kiire jo on! Helpot ja tuunatut tässä

Aika paljon voi oikaista jouluherkuissa.


Piparit ensinnäkin. Leivon niitä lasten ja tuoksujen takia. Ihan hyvin niissä voisi oikaista ja olisi sotkua vähemmän. Tuoksut tosin saa aikaiseksi vaikka pakastealtaan taikinoita paistamallakin. Ihan kelvolliset saa joka kaupasta ja ikeasta. Ja voihan ne sitten vaikka koristella kera pilttien.


Kaloissa oikaisun mahdollisuus on ilmeinen. Graavilohi on parempaa itse duunattuna, mutta ei kaupan versiot ole kovin pöllöjä nekään. Kalatiskeiltä saisi vaikka mitkä sillit ja muut ihan kelvollisina makupaloina. Mäti, joka on ehdoton juttu omassa joulussa on jokatapauksessa valmis jo sellaisenaan. Rinnalla vain smetanaa ja pieneksi pilkottua punasipulia.


Laatikot olen tehnyt lähes aina itse. Parina jouluna kuitenkin duunasin valmisversioista itseasiassa aika hyvät versiot. Kirjoitin ohjeet oikein muistiin ja olen jakanut niitä kiireisille kamuille vuosin varrella. Pointti on sujauttaa ne kivoihin jouluisiin vuokiin ja lämmitellä alhaisella lämmöllä jouluaattona. 


Testasin kerran myös stokkan kovasti kehuttuja valmislaatikoita, mutta omaan makuun nämä Saarioisten äitien versiot tuunattuina oli paremmat. Ohjeet niihin isokokoisiin boxeihin.


Valmis lanttulaatikkoboxi

Lisää sekaan 1-2 munaa, kanelia ja inkivääriä, sekoita ja uuniin 175 asteelle. 


Valmis porkkanlaatikkoboxi

Lisää 2 dl kuohukermaa, 1 muna, iso loraus siirappia ja uuniin samaiselle 175 asteelle.


Valmis perunalaatikkoboxi 

Lisää 2 dl kuohukermaa, 2 rkl siirappia, 1 muna ja 175 astetta.


Rosollin voi ostaa myös valmiina ja tehdä kastikkeen itse, eli vaahdotettuun kuohukermaan tilkkanen punajuuripurkin nestettä. Mausta valmisrosolli sitruunapippurilla ja asettele päälle keitettyjä kanamunan puolikkaita. Valmissillin saa pilkottua joukkoon, samoin maustekurkkua, freshin version saa jos heittää sekaan vielä taviskurkkua pieneksi pilkottuna.


Valmiista sienisalaatistakin saa omatekoisen oloisen lisäämällä smetanaa, valkopippuria ja persiljaa joukkoon.


Näyttävän maksapateen voi käydä ostamassa stokkan lihatiskiltä tai kauppahallista. 


Valmis perunasalaatti on kyllä omalla kohdalla out of question, mutta kai siinäkin pätisi sama idea, esim creme fraichea, valkopippuria ja pieneksi pilkottua vihreää omenaa sekaan.


Joulumyyjäisistä voi hakea kuivakakut. Tortut varmaan suurin osa nykyisin toteuttaa pakastealtaan valmistaikinan kanssa.

Lihapullissa voi oikaista. Kaupan tiskiltä voi tilata valmiiksi paistetun kinkun tai kalkkunan tai ihan mitä nyt haluaakin syödä.

Karjalanpiirakat ostetaan itse tai paistetaan esipaistetut. Munavoin osaa sekoittaa lapsikin.


Riisipuurossa ei voi oikaista. Mutta kyllä sitäkin valmiina nykyisin saa.


Määrätön määrä suklaakonvehteja ostetaan kaikki valmiina tietty.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 22: Joulufiiliksellä


Kaksi yötä jouluun on, laskin aivan itse...

Tampereen Tallipihalta se tunnelma löytyy, jos on hukassa. Kangasalan Pajutila on toinen aivan ihan perinteinen miljöö. Stokkan joulukoristehyllyt ovat myös ihastuttavia (mutta ruuhkaisia).


Viimeinen viikonloppu ennen joulua ja lapset isällään ja mies Ranskassa. On aikaa valmistella koko joulun setti lahjoineen ja ruokineen. 

Ja rentoilla niin paljon kuin jaksaa. Ja laulaa itsekseen. Ja kulautella viiniä, sillä koko ensi viikko on lomaa. Kynttilöitä. Jep. Olen valmis tähän jouluun.



lauantai 21. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 21: Talvipäivänseisaus

Parisen vuotta sitten joulukalenterissani kirjoittelin joulun pakanallisemmista piirteistä, tässä tulee uusintatuunauksena:

Tänään vietettävä talvipäivänseisaus oli jo historian alkuhämärissä suuri juhla, joten wiccat, ateistit, uskonnottomat ja muut porukat juhlivat nimenomaan tänään, jos juhlivat joulun tienoota. Stonehengen kivipaaseilla on kuulemma kokoontumiset, jos liikut sielläpäin.

Talvipäivänseisauksen aikaan juhlittiin riehakkaasti; viinit ja oluet olivat valmiina ja karjaa teurastettiin ruuaksi. Muutenhan talvisina aikoina pohjoisella pallonpuoliskolla elettiin aika niukastikin, mutta nyt siis syötiin. Antiikin Kreikan jumalat ja jumalattaret tapasivat vain talvipäivän- ja kesäpäiväseisauksina ja vain silloin Manalan hallitsija Haades pääsi Olympos-vuorelle vierailemaan muiden jumalten keskuuteen.

Zombifikaatio-blogissa ehdotetaan Tampereen Tapparamäkeä sopivaksi juhlinnan paikaksi. Tarkemmat koordinaatit ja faktat täältä. Voisin itse  mennä sinne hiippailemaan joku talvipäivänseisaus ihan mieluusti.

Talvipäivänseisauksen juhlinta on ihmiskunnan vanhimpia perinteitä. Melkein kaikki jumalat on laitettu syntymään näille päiville. Talvipäivänseisausta merkitsevä englanninkielinen sana solstice tulee kahdesta muinaisesta sanasta. "Sol" on auringon jumalan nimi (lat. sol = aurinko) ja "stice", joka merkitsee paikallaan seisovaa, päivää, jolloin aurinko seisahtuu, vuoden lyhintä päivää.

Myöhemmin Jeesuksen sovittiin syntyneen näinä päivänä, poimittiin tähti ja tietäjät Mitra-kultista ja lopulta liitettiin vielä apostoli Tuomaan päivä 21.12. aloittamaan joulunaika. Tuomaan päivänä piti juhlavalmisteluiden olla valmista, joten nyt keittiöstä ulos mars. Oluet on pantu, kynttilät valettu, leipomiset leivottu ja joulurauha aloitettu. Joulurauhaa jos kävi rikkomaan esimerkiksi rikollisilla puuhilla, siitä seurasi ennenvanhaan kovennettu rangaistus.Talonpoikaissuomen torppareille päivä oli ankara, sillä silloin kontrahdit irtisanottiin ja uusia jäätiin odottamaan. Meillä on nykyaikana siis oikeasti mahdottomuus löytää se perinteinen joulurauha, sillä se julistetaan vasta aattona ja siihen asti painetaan tukka putkella. Vanha kansa tiesi, että piti rauhoittua jo ajoissa. (Joulupäivänä sitten viipotettiinkin hevosilla kilpaa kirkkoon, sillä se joka ehti ekana kirkosta kotiin, sillä oli parhaat viljat, vasikat ja tyttäretkin pääsi naimisiin).

Tuomaan päivistä alkoivat  pesäpäivät (21.-24.12.) (hihii), joiden aikana jos aurinko vähänkin vilahti, niin kesästä oli tulossa lämmin. (Aurinko siis oli pesässään piilossa). Pesäpäivien jälkeisestä myrskystä voidaankin sitten ennustaa jo kevään tulo ja järvien avautuminen, 18 viikkoa.

Ennenkuin joulua vietettiin Jeesuksen synttärin vuoksi, se oli esimerkiksi muinaisilla roomalaisilla keskitalvenjuhla eli Saturnalia. Kaikki nykykristilliset juhlathan on olleet aluperin pakanain pitoja. Saturnalia oli poimittu kreikkalaisten Kronia-juhlasta, kummassakin uhrattiin ja nautittiin juhla-ateria. Roomalaisten juhlan erikoisuutena oli ihmisten roolien kääntyminen päälaelleen: kansalaiset vaihtoivat toogansa tavallisen ihmisten käyttämiin yksinkertaisiin asuihin, kaikki käyttivät vapautettujen orjien tunnusmerkkinä toiminutta pileus-lakkia, orjilla oli lupa arvostella isäntiään ja he söivät näiden kanssa yhteisen illallisen. Juhliin kuuluivat myös uhkapelit ja princeps saturnalicius, eräänlainen karnevaalikuningas.

Jouluna, niin kuin muinakin juhlapyhinä, oli karja hoidettava ja ruokittava erityisen hyvin. Suomessa oli tapana joulunpyhinä antaa ei ainoastaan parasta karjanruokaa, vaan vielä parhaita ihmisellekin laitettuja jouluruokia ja -juomia. Näin taattiin suojelushenkien tyytyväisyys. Hepat saattoivat olla jouluyönä vähän hutikassa. Jouluna, samaten kuin kekrinä, leivottiin juhlaa varten erityinen joululeipä.

Viikingit ja muinaisskandinaavit söivät joulun aikaan sikaa eli kinkkua ja joivat paljon olutta. Naisia ei pitoihin välttämättä päästetty, koska nämä olisivat aiheuttaneet levottomuutta uljaissa sotureissa. Toisaalta viikingit palasivat pitkiltä matkoiltaan kotiin Pohjolaan aina syystalven pimeimpään aikaa purjehdusvesien jäätyessä. Viikingeiltä saattaa olla peräisin sanonta  jouluksi kotiin.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 20: Sydämeeni joulun teen


Joulukirkossa en ole montaa kertaa käynyt, mutta kauneimpia joululauluja käyn joka vuosi laulamassa. Saan yleensä vain tyttäret mukaan, voi olla, että pian nekään eivät osallistu. Menisin varmaan itseksenikin, saan näistä kuorotilaisuuksista voimaa ja fiilistä, vaikka en uskonnollinen olekaan. 

Tänä vuonna sitä lauluvihkosta selatessani hämmästyin, että sinne oli tullut Lutherin ja Sibeliuksen joukkoon Carola Häggkvistinkin sävellys. Kuulun siihen leiriin, jonka mielestä uusia joululauluja ei oikeastaan tarvita. Mennään nyt näillä, jotka on sävelletty ennen 1990-lukua. Muita en viitsi opetella. Carolan viisu oli kyllä tilaisuuteen sopiva, melankolisia nuo kaikki suomalaisten rakastamat joululaulut taitavat olla. 
 

Näissä tilaisuuksissa nostalgiatripiltä ei voi välttyä. "Joulupuu on rakennettu" vie omiin lapsuusvuosiin, "Sydämeeni joulun teen" nuoruusvuosiin ja paljon kuunneltuun V-M Loirin tulkintaan...osa lauluista muistuttaa jostakin tarkasta tilanteesta ja osa itkettää jostain kumman syystä. Koin nytkin aivan pakahtumisen tunteita siinä kirkkorivistöön uponneena, epäuskonnollisena ihmisenä. 

Kauneimmat joululaulut ovat kyllä jokavuotinen must.

torstai 19. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 19: Joulupyhien blinit


Olen suuri blinien ystävä niinkuin aktiivisempi lukija tietää. Olen täällä blogissa postannut usein reseptejä, esimerkiksi täällä. Yleensä meillä blinit nautitaan mädin, smetanan ja punasipulisilpun kanssa. Lisäksi aina on tatti- tai sienimuhennosta, suolakurkkuja, hunajaa, hapankaalia ja vodkaa. Juomapuolelta Riesling menee mielestäni blinien kanssa myös sointuvasti.

Joulupöydässä blinit tarjoillaan valmiiksi aseteltuna, alkupalana. Mieluiten mädin tai kaviaarin kanssa. Kun joulun safkat alkavat ällöttää, voidaan jatkaa sitten kokonaisella blinikattauksella taas. Voisin oikeastaa syödä blinejä ihan reippahasti itsenäisyyspäivän tienoosta uudelle vuodelle asti, kyllästymättä.


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Joulukalenteri luukku 18: Ihana egg nog



Tämä egg noggin postaus on parin vuoden takaisesta joulukalenterista. Koska ohje on niin ihana, postaan tämän uudestaa hienoisesti muokattuna ja vahva suositus messiin, kannattaa kokeilla:

Amerikkalaiset eivät roudaile kaupasta jouluksi tölkkikaupalla glögiä, sillä koko juoma on siellä aika tuntematon. Jouludrinksuista legendaarisin onkin egg nogg, jota voi ostaa monenmoisina virityksinä supermarketeista. Kermainen alkoholimixture ei tehnyt suurta vaikutusta tölkkiversiona, alkoi tehdä mieli kokeilla kyseisen juoman valmistusta itse (koska se todennäköisesti on parempaa niin). Kyseinen drinkki pitää nimittäin valmistella noin 4-7 päivää aiemmin, koska siihen tulee raakoja kananmunia ja siinä ajassa viina tappaa mahdolliset pöpöt, joten asialle kannattaa ryhtyä ihan nyt, jos meinaa jouluna skoolailla.

On pieni kulttuuriteko tarttua juuri tähän kyseiseen reseptiin, sillä se ei ole vähäisempi kuin 1700-luvun amerikkalaisen presidentin ja suurmiehen George Washingtonin oma resepti, joka on internetin tietojen mukaan löytynyt kotikartanonsa keittöpapereiden joukosta. Aineksetkin puhuvat sen puolesta, että resepti on aito, sillä tuona aikana kyllä ruisviskiä oli saatavilla, samoin kuin jamaikalaista rommia, mutta esimerkiksi sokerit, kanelit ja muskotit munineen ja maitoineen olivat haasteellisempia juttuja. Suomessahan ei talvella esimerkiksi maitoa tai kermaa tuohon aikaan saanut, koska lehmät olivat talvella ummessa, Yhdysvaltojen eteläosissa oli toisin (jossa Washingtonin mansion sijaitsi). Hassua kuitenkin että ne tuotteet, jotka nyt juomassa ovat halpoja: muna, kerma ja maito, olivat silloin kalliita, kun taas viina oli tuolloin halpaa, nykyisin kallista, varsinkin suomalaisen alkoholiveron ansiosta.

Perinteinen Egg Nog -amerikkaiset mittasuhteet (ikeasta löytyy ainakin oikeat mittarit)

2 cup brandya
1 cup ruisviskiä (käytin irkku-jamesonia, se oli ainoa savuton viskini kaapissa, ja maissiviski J.D. ei ehkä olisi sopinut sen paremmin)
1 cup tummaa jamaikalaista rommia
½  cup kermasherryä
10 valkuaista
3/4 cup sokeria
1 l punaista maitoa
1 l kermaa
1 kanelitanko
muskottipähkinää

Sekoitetaan ekaksi alkoholit keskenään. Kysy mies hommiin, sitä saattaa kiinnostaa tämä laitto.

Sitten vatkataan peräti 10 valkuaista kovaksi valkeaksi vaahdoksi.


Vatkaa 10 keltuaista 3/4 cup sokerin kanssa vaaleaksi vaahdoksi. Ja kaada sitten viinasekoitus joukkoon.


Lisää joukkoon 1 litra punaista maitoa ja 1 litra kuohukermaa. Sitten sekaan valkuaisvaahto, lopuksi mukaan 1 kanelitanko ja 1 tl muskottipähkinää.

Laita kylmään 4-7 päiväksi, maistella saa jo 5 tunnin päästä, maku kehittyy päivä päivältä. Sekoittele vielä kunnolla ennenkuin tarjoat.



On kuin turbokuohkeaa Baileysia, lakritsaa, huulilla suklaata ja lopussa viskin kepeä potkaisu.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 17: Joulukoristeet


En ole mikään suuri koristelija. Näitä Marseillen joulutorilta ostettuja tähtiä rakastan niin paljon, että viime jouluna en raaskinut ottaa niistä ikkunasta alas ja niin ne ovat killottaneet näkösällä koko vuoden.

Rakkaita joulukoristeita ovat myös lasten askartelut, tietyt kolme enkeliä ja kolme tähteä. Ne eivät toisten silmään näytä ehkä ihmeellisiltä, mutta ne ovat aarteita.

Joulukukat haluan valkoisina, vanhan olkipossun pöydälle ja kynttilöitä kaikille mahdollisille tasoille massiiviset määrät. Eikä tosiaan mitään led-valoja, vaan aitoja liekkejä.

Kuusi saa yleensä kulta-valkoisen sävytyksen. En ole kovin muutosmyönteinen sen suhteen. Punainen on todellakin enemmän uhka kuin mahdollisuus. Harkitsen tosin oikeita kynttilöitä myös kuuseen. Ne olisivat ihanat. Mutta en taida uskaltaa.

Jouluvaloja minulla on muutamat ja jos viitsisin, koristelisin takapihan kirsikkapuun ihan kunnon valoilla. En vissiin tänäkään jouluna.

Koristelut eivät saa olla ylenpalttiset, liika on todellakin liikaa. Ja heti joulun mentyä kamat alas. Paitti nuo tähdet, ne saa olla siinä vielä ehkä ensikin vuoden.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 16: Joulutori Budapest & Toulon

Europpalaisissa kaupungeissa kautta maanosan adventista alkaa joulutorien värikylläinen ja tuoksuva ajanjakso. Alunperin käsittääkseni kyse on ollut saksankielisten maiden perinteestä, jolloin torille ja ympäröiville kaduille on kokoonnuttu joulun tunnelmointiin noin neljän viikon ajan ennen joulua. Suurimmat joulutorit järjestetään Saksassa, esim Dresdenissä, Frankfurtissa ja Stuttgartissa, joissa markkinat keräävät yli miljoona kiertelijää vuosittain.

Kiersin joulutorin ennakkotunnelmissa Budapestissä muutaman päivän ennen adventtia tänä vuonna. Bändi soitti traditionaalista, reipasta musiikkia, kuusi oli komea & korkea ja väkevä glühwein lämmitti. Joulutorit ovat aivan ihania!



Budapestin torilla löytyi paljon kojuja kulinaarisen nautiskelun mahdollistaen, oli perinteisiä unkarilaisia käsitöitä, lapsille leluja, koristeita...



Ymmärsin, että nämä häiskät ovat pakkasukkoja, joten ne kuuluvat enemmän venäläiseen vuodenvaihteeseen, mutta symppiksiä ne ovat nämäkin.


Budapest vaikutti olevan oikea joulukaupunki ja kauniisti valaistuja katuja oli joka puolella. Komea oli joulutorin kuusikin, niinkuin asiaan kuuluu. Paikalle oli valmistettu myös pieni luistinrata, joka on takuulla viehättävä täyttyessään luistelijoista.


Sinänsä koristeet ovat jokapuolella samantyyppisiä.


Prahan matkailijat tietävät rullapullan ja kyllä sitä makeaa, tirisevän rasvaista hiilloksella paistettua pullaa sai Budapestistäkin.


Himmeleitä ei tässä kojussa ollut, mutta muuten kaikkea mahdollista...


Itse kojuihin ja niiden koristeisiin oli satsattu myös ja ihan sitä kiinalaista peruskrääsää ei myyty missään.


Budapestin joulutorin lisäksi olen vieraillut useammalla joulutorilla Provencessa, Tukholman joulutorilla vuosia sitten ja ilokseni myös Tampereelle on muodostunut tunnelmallinen joulutorikulttuuri viime vuosina.


Joulupäivän tunnelmaa ranskalaisesta satamakaupungista Toulonista viime vuodelta.


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 15: Joulun purkitetut herkut

Useimpien mielestä joulupöytään kuuluvat sillit. Lapseni eivät ole samaa mieltä. Koska vastaanotto on ollut laimeaa, en ole kovin monia sillireseptejä tullut kehitelleeksi, mutta vanha, muistaakseni Yhteishyvän, ohje wasabisillistä on meillä käytössä myös jouluisin. Alkuperäinen ohje ei ollut väkevää wasabia nähnytkään, joten jos on wasabin ystävä, sitä kantsii tuupata tähän kunnolla. Ikeasta soma purkki ja tämä on kiva vieminen joulunaikaan ja saattaa saada jonkun trendikkään sushin ystävän kääntymän muidenkin silliherkkujen puoleen.




Wasabisilli
150 pkt suolattuja sillejä palasiksi pilkottuna
1 ranskankerma
½ sipuli pilkottuna
6 tl wasabitahnaa (alkuperäinen ohje 2tl)
tilliä

Sekoita ainekset keskenään. Tarvitsee maustumisaikaa vähintään muutamia tunteja. Tarjoile perunoiden kanssa tai kalapöydässä, saaristolaisleivän päällä tai keitettyjen kananmunien seurana.


Toinen peruspurkitettava meillä on punasipulit. Nämä sopivat salaatin kanssa, pihvin tai paistin rinnalle, rosollin kupeeseen ja kinkkuleipäkin niillä mukavasti päivittyy. Myös vuohenjuuston kanssa marinoitu punasipuli on loistoyhdistelmä.



Marinoidut punasipulit

2 isohkoa punasipulia
5 rkl oliiviöljyä
3 rkl punaviinietikkaa
0,5 rkl sokeria
mustapippuria, suolaa, Provencen yrttejä maun mukaan

Purkkiin sipulit ja muut ainekset, anna maustua seuraavaan päivään.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 14: Hämäläinen imelletty perunalaatikko




Hämäläinen imelletty perunalaatikko on jotain niin käsittämättömän hyvää, että ei meinaa ymmärtää. Olen oppinut tälle herkulle vasta vähitellen ja varsin hitaasti olen myös omaksunut oikeat otteet sen valmistamiseen.  Missään nimessä ei pidä kuvitella kaupan, tai edes stokkan herkusta ostetun ylikalliin lootan, olevan millään tavalla tämän herkun kanssa samoissa peleissä. Tämä täytyy kokea itse ja kuten monesti elämässä: minnekään menemisen arvoiseen paikkaan ei pääse helposti, toivotan siis sitkeyttä.

Hämäläinen imeletty perunalaatikko


Reilu kilo perunoita, niitä sellaisia jotka sopii muussiin, ei mitään keitettävinäkin kauniita, nämä hajoili palasiksi jo keittämisen aikana

Niin sit kun ne on keitetty niin polta näppisi kuorimalla ne niin nopeasti kuin ikinä mahdollista, mikä on vaikeaa, sillä ne siis hajoilee ja sormet palaa.

Kun ne on kuorittuu, muussaa ne. Sauvasekoittajalla. Jos jyrnyytät käsin niin toivottavasti olet voimakas tyyppi.

Kun on se reilu kilo on muussattu, sekaan vehnäjauhoja reilu desi. Sekoita ja pistä lämpimään. Pitkäksi aikaa. Uunin jälkilämmöissä illan ja yön ja pitkän aamunkin saa levätä.

Sitten sekaan nelisen desiä punaista maitoa ja loraus kermaa, pikkaisen suolaa ja pikku loraus siirappia ja uuniin. 150 astetta. Tunti.


O la laa. Olet asian äärellä.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 13: Lucian pulla


Lucian päivän vietto tulee Ruotsista, jossa 1600-luvulta alkaen on syöty aamuvarhain ateria lussebit jo aamutuimaan klo 2. Ilmeisesti Saksasta levisi Ruotsiin tapa valkoisiin puetusta jouluolennosta, Kristus-lapsesta, jolla oli palava kynttilä päänsä päällä. Ruotsissa tämä tosin sekoitettiin iloisesti pyhimys Luciaan, kauniiseen blondiin naiseen, vaikka alunperin Lucia oli kaiketi italialainen brunetti. 

Vuodesta 1930 lähtien Suomessa on järjestetty mittavia vaaleja sopivan blondin löytämiseksi ja kulkueita läpi kaupungin. Perinne on levinnyt suomenruotsalaisilta suomenkielisillekin, samalla muös pullat ja laulu on tullut tunnetuksi. Pullat eivät saa olla liian makeita, niiden pitää olla kuohkeita, pehmeitä ja kellertäviä. Tässä hyvä ja testattu ohje Anna Bergenströmin kirjasta Joka kokin keittokirja.

Lucian pulla
200g voita
5 dl punaista maitoa
2 pkt sahramia
1 pkt hiivää
suolaa
2 dl sokeria
3 rkl haaleaa vettä
16-18 dl vehnäjauhoja
2 munaa
rusinoita koristeluun
muna voiteluun

Sulata voi, kaada sekaan lämmin maito. Murenna mortttelissa sahrami sokeripalasen kanssa. Murenna hiiva kulhoon, lisää sokeri ja suola ja haalea vesi. Sekoita sahramimaito sekaan. Sitten sekaan muna ja lisää sekoitellen vehnäjauhoja. Vaivaa, sekoita, työnnä kädet sekaan, laula joululauluja.

Anna kohota puolitoista tuntia. Pyörittele pitkuloiksi ja kääri pulliksi, kohota, voitele munalla ja paista 200 asteessa kullankeltaisiksi. Jäähdyttele hyvin peitettynä, etteivät kuivahda.

torstai 12. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 12: Lahjashoppailujen kaava

Tässä kuvallinen tarina joulushoppingeista tältä vuodelta, lähes vastaavanlainen operaatio suoritettu jo kolme kertaa, joten uskallan luvata, että toimii.

Kohta 1. Ajoitus,
valitsen aina kaupankäynnillisesti hiljaisen arki-illan, koska olen epäsosiaalinen introvertti :) no, ainakin inhoan ihmisjoukkoja ja olen stanallisen kärsimätön jonottaja.

Tänä vuonna tuo torstai 5.12. oli kerrassaan oivallinen valinta. Kaupunki illalla hiljainen, suuret ruuhkat tosin ruokaputiikeissa, mutta en sinne aikonut suunnatakaan.


Kohta 2. Asenne
Joulushoppingeille lähdetään alkuillasta, syöneenä, mutta ei ähkyisenä, mukavissa vaatteissa ja reippain mielin. Heti kun alkaa harmittaa tai usko loppua, lääkitään itseä rentoutumalla mukavissa kuppiloissa. Tämä on erityityisen tärkeä kohta, jos on tullut roudattua mukaan miespuolinen henkilö.

Pysähdystuokiot pistävät myös alitajunnan käyntiin ja lasillisen äärellä saattaa saada hyviä ideoita. Okei, joskus myös huonoja ideoita.

Kohta 3, Muista
Shoppailuja varten on koottu mukaan ne kaikki alennuslipukkeet, jotka on postilaatikosta tipahdelleet viime viikkojen aikana ja ensiksi suunnataan tietysti niille apajille. Minä ainakin, koska olen pihi.

Sillä tavalla on ajat muuttuneet tämän diginatiivi-genrationin kanssa, että lahjatoiveet ovat mulla kuvina whatsapissa. Siellä on tarkemmat tiedot, kuten koot ja värit. Jos teini on halunnut varmistua, että varmasti menee oikein, on joukossa myös tarkentavia ääniviestejä. "Pukille" tämä on helppoa, tietyt yllätysmomentumit tässä kyllä karisee.


Kun nälkä yllättää, sitten tapaksille. Pizza ei toimi, koska siitä tulee liian ähky. Tapaksilla kilkutellaan jotain piristävää juomaa, tänä vuonna kiskaisin yhden daiqurin, joka oli Inezissä todella, todella hyvä.

Kun paketit ja suurshoppailijat ovat saapuneet kotipesään, voi paketoinnin lomassa vaikka tehdä vielä mansikkadaiqurit (vaaleaa rommia, limea, jäisiä mansikoita, sokeria ja jäitä mixeriin, namsnams).



Nettikaupoissa en ole vielä  joulushoppailua urakoinut, mielestäni siitä puuttuu se jokin. Minulle kunnon joulushoppaus tarkoittaa shamppanjalasin mittaisia taukoja, tapaksia nälän yllättäessä, hämärtyvän kaupungin valoja, joulumuzakkia, rauhallista iltatunnelmaa.



keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 11: Joulutaikaa

Vanhan ajan talonpoikaisjoulut olivat myös magian aikaa. Moni joulunajan taioista on periytynyt varhaisilta ajoilta, joulun viettohan vakiintui meillä vasta keskiaikana. Liuta tarinoita, taikoja ja uskomuksia sulautettiin sittemmin sointuvasti kristilliseen kontekstiin.

Ihmisillä on ennen ja ehkä nytkin ollut ajatus vakiomääräisestä onnesta: jos onnea on jollakulla erityisen paljon, on se siis varmasti joltakulta muulta pois. Onnea piti hankkia itselle siis enemmän, vaikka sitten taikakeinoin. Voimakeinot tai varastaminen saattoivat tulla kysymykseen myös historiallisina jouluina. 

Muinaissuomalaisilla joulunaika kesti käytännössä talvipäivänseisauksesta talvennapaan, eli vuoden pimeimmästä hetkestä siihen, kun päivän piteneminen alkaa näkyä luonnossa eli tammikuun puolivälin tienoolle. Joulunajan pääasiallisena toimena olivat uhrimenot ja taiat, joilla varmistettiin menestys tulevaisuudessa. Toimitukset liittyivät useimmiten karjaonneen ja viljaonneen. Niiden ohessa toimitettiin uhreja myös haltijoille. Muinaissuomalaisten tärkein biletys oli kekrinä (vastaa meidän pyhäinpäivää), joten jouluna ei olleet ihan niin isot systeemit.

Haltijoille saatettiin viedä olutta tai juhlaryyppy, jonka haltija sai, jos sen esimerkiksi kaatoi nurkkaan. Juhlaruokia pidettiin myös pöydillä esillä pitkät tovit, vähän niinkuin haltijain ulottuvilla, ennenkuin väki pääsi niiden kimppuun. Myös kuolleita eli henkiä muistettiin ja kunnioitettiin esimerkiksi hiljaisuudella ja vältettiin kovempaa työntekoa.Vierailevien henkien uskottiin olevan läsnä erityisesti tietyissä osissa taloa: lieden lähellä, lattialla, ulko-oven ja kynnyksen seutuvilla.

Varhaisina aikoina suomalaiset hakivat voimaa ja viisautta uhrilehdoista, myöhemmin sitten kirkoista. Kirkon lattian alle ja ympäristöön haudatulla kalman väellä oli voimaa, joka auttoi monenlaisissa taikakeinoissa ja -konsteissa. Hautumaa oli väkevä paikka muulloinkin, saati sitten suuren ja mystisen juhlan aikaan. 24. ja 25. päivän välinen yö oli Jeesuksen syntymäyönä erityinen taika-aika. Yöllä kirkkoa kierrettiin esimerkiksi Sahalahdella siinä toivossa, että tulee tonttu vastaan, joka sitten toteuttaisi kaikki toiveet.

Jos ajankohtaista oli pohtia tulevaa sulhasta tai  morsianta, piti jouluyönnä keskiyön aikaan hakeutua kirkkomaalle ja ottaa kolmen kuolleena syntyneen lapsen haudalta mutaa, kiviä tai muuta vastaavaa ja siitä sitten sakastin ikkunan alle samalla loihtien: sinä pyhä paikka näytä syntis raukalle, tuosta viattomain tomusta tulevan ylkäni, morsiameni pahat tavat, hyvät avut, virheet, vialliset ja kun samalla katsoi sakastiin, niin siellä näki tulevan avioliittonsa vaiheet kaikessa komeudessa.

Toisaalta eihän näistä menoista ole kovin pitkä matka nykyihmisten tinan valamiseen uuden vuoden normaalina käytänteenä.



tiistai 10. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 10: Karjalanpiirakat


Karjalanpiirakat kuuluivat jo lapsuuteni jouluun, äiti teki ne itse. Isä osti kaupasta valmiit, sitten avioeron jälkeen. Opettelin ihan itse tekemään piirakat teini-ikäisenä ja siitä lähtien olen niitä tehnyt monta kertaa vuodessa. Hämmästyin kovasti, kun katsoin Suomi leipoo -ohjelmaa ja totesin tämän simppelin perinneherkun niin työlääksi ja vieraaksi taitaville leipojille.

Tänä syksynä olen vienyt näitä kahdesti viemisinäkin ja täytyy sanoa, että melkein hassun paljon saa kiitosta ja ylistystä tuosta aika vaatimattomasta suoritteesta. Joten jos haluaa tehdä johonkuhun vaikutuksen, näyttää siltä, että karjalanpiirakat on se juttu.

Karjalanpiirakat

Kuoritaikina:
2dl vettä
1 rkl rypsiöljyä tai voita
1 tl suolaa
4 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja

Teen kyllä aika usein ilman ruisjauhoja, tai ihan vain ripauksella vehnäjauhoja.

Täyte:
Riisipuuro
5 dl vettä
3 dl riisiä
1 l maitoa
suolaa, voita

Voiteluun: voita sulatettun, maitoa

Valmista ensin täyte. Sekoita kiehuvaan veteen riisi ja anna imeytyä ja muuttua kuultavaksi. Lisää maito ja anna puuron kiehua hiljalleen vajaa tunti välillä pohjaa pitkin sekoittaen. Mausta valmis puuro suolalla ja voilla.

Piirakoiden valmistaminen:

Sekoita  kylmään veteen öljy, suola ja jauhot puuhaarukalla. Vaivaa taikina sileäksi ja kiinteäksi. Ripottele pöydälle ruis- ja vehnäjauhoseosta ja kaada taikina jauhojen päälle.  Pyörittele taikina palleroiksi ja kaulitse ne soikioksi, vähän pussimaisiksi, että reunat kohoilevat. Asettele soikiot pinoihin, etteivät ne kuivu. Täytä kuoret mahdollisimman sukkelasti. Levitä lusikallinen täytettä kuoren keskelle (1 cm paksuinen kerros täytettä) ja jätä kuoren reunoilta hieman tyhjää. Käännä vastakkaiset reunat täytteen päälle ja rypytä piirakat. Siirrä piirakat uunipellille leivinpaperin päälle. Paista piirakoita 275-300 asteen lämmössä noin 15 minuuttia.Voitele piirakat  sulatetulla voilla, johon on sekoitettu tilkka maitoa. Lado kuumat piirakat kulhoon päällekkäin ja peitä leivinpaperilla ja liinalla, jotta ne pysyvät pehmeinä.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 9: Torttu, pipari, keksi



Olen ihastunut joulutorttuihin, noihin hakaristin tekeleisiin viikunahillolla täytettynä. Paistan tortut aikalailla uunin alaosassa aluksi, jotta pohjasta tulee varmasti rapea ja nautin tortut juustopöydän tarjoilujen kaverina. Omenahillokin toimii hyvin, varsinkin tämä calvadossävyinen.

Yleensä puuhailen taikinan itse, ihan sillä perinteisellä kotitalouskirjan reseptillä, johon tulee hurjasti voita, lisäksi vehnäjauhoja ja maitorahkaa.

Voitaikina
 250 g voita
1 prk maitorahkaa
4dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
voiteluun muna

Sekoita jauhoihin  hieman pehmennyt voi ja sitten rahka. Pistä hetkeksi kylmään, niin taikina on helpompaa käsitellä. Muotoile torttuja, täytä hillolla ja voitele munalla. Uunissa 225 astetta kunnes saavat kauniin värin.


Pipareiden suhteen olen tänä vuonna duunannut kahdesti jo näitä Liemessä-blogin pipareita. Toisella kertaa seiskaluokkalainen teki taikinan itse ja kasiluokkalainen leipoi kaverinsa kanssa. Ei mitään ongelmia taikinan kanssa alaikäisillä, joten toimii. Lisäksi taikinan määrä on sopiva, noin 2 pellillistä. Näitä kun tekee kerran viikossa, pysyy joulufiilarit katossa (ja nenussa).

Oikotie onneen ovat nämä amerikkalaiset maapähkinävoista, munasta ja sokerista tehtävät keksit. Oikeasti: tarvitset vain kolme ainesosaa, sekoitat ne ja sitten uuniin! Leipominen ei voi olla enää helpompaa. 


sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 8: Kaakaolahja


Oletteko koskaan ihmetellyt miten hyvää kaakaota jossain kahvilassa saa, tai vaikka nyt siellä Starbucksilla? Ja ei se oma O'boy vaan maistu siltä, vaikka kuinka duunailisi. Minä olen ihmetellyt.

Eikä sitä joka kerta jaksa sekoitella lusikallinen ja sitä toinen tätä jonkun hipsteriohjeen kanssa. Tein sitten koe-erät omaa kaakaosekoitusta saman tien vähän isomman satsin ja mietin, että tästä voisi saada vaikka kivan lahjan jollekin: naapurille? lapsen opelle? kaverille? Rinnalle voisi laittaa pussukan vaahtokarkkeja mukaan.

Näin se menee:

Itse sekoiteltu kaakaosekoitus
2,5 dl reilun kaupan kaakaojauhetta (tai van houtenia tai vastaavaa)
4 -5 dl intiaanisokeria (tai tomusokeria, jolla tulee kyllä aavistuksen hienoisampi, mutta inkkarisokerilla vieno lakritsin maku)
4-5 dl maitojauhetta
1-2 tl chilirouhetta tai cayennepippuria
1 tl suolaa

Purkita, säilyy kuukausia. Käyttö: sekoita maitoon/veteen, tarjoile haluamallasi tavalla.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 7: Graavilohi


Graavilohta löytyy meidän joulupöydästä aina. Sitä löytyi tietysti myös viime joulun Provencen herkkupöydästä, olihan porukoissa monta ruotsalaista ja niille graavilohi on elämän tärkeitä asioita. Ranskalainen anoppi tekee niin hyvää graavilohta että sitä on vaikea uskoa, epäreilua, että ranskalaiset hoitelee kaikki ihmeellisen vaikeat laittonsa, tarviiko niiden päteä vielä skandisafkoissakin?

Miehen perheessä graavilohi tarjotaan aina paahtoleivän kanssa, mutta itse tykkään siitä eniten saaristolaisleivällä tai uuniperunan täytteenä. Lapsetkin meillä vetää graavilohta siivukaupalla, kuka siitä nyt ei tykkäis?

Tänä jouluna meillä on graavilohta saaristolaisleivän kanssa. Alkupalojen joukossa. Samassa porukassa tulee varmaan pikku blinejä ja smetanalla, mädillä ja kaviaarilla. Voi olla, että alkupalat on mun mielestä melkein koko aattoaterian paras osa. Monta kertaa olen tarjonnut graavilohta "ruotsin laivan tyyliin" sinappikastikkeella, on se hyvää niinkin.

Graavilohi
1 kg lohifilettä
sekoita 40g sokeria, 1 tl rouheaa valkopippuria, 2 tl merisuolaa ja sivele ne lohifileen päälle.
Ripottele pintaan tilliä. Pistä jääkaappiin painon alle vuorokaudeksi tai pariksi ja kääntele välillä. Kuori talouspaperilla mausteet pois ja leikkaa siivuiksi. Tarjoa sitruunan tai sinappikastikkeen kanssa tai ihan vaan leivän päällä.

Sinappikastike
2 rkl Dijonin sinappia
1 rkl sokeria
2 rkl valkoviinietikkaa
1 dl oliiviöljyä
tilliä hyvin pieneksi hakattuna
Sekoita huoneenlämpöiset ainekset sekaisin, viimeisenä öljy. Anna maustua mielellään parisen tuntia jääkaapissa.

torstai 5. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 5: Järjestetty suklaamaistelu



Osallistuin jokin aika sitten Ylöjärvellä sijaitsevan suklaatilan suklaamaisteluun. Kokemus oli kerrassaan hieno ja avartava, vaikka luulin, että viime kesäisen Charlemagnen-suklaatehtaan veroista suklaakokemusta tuskin voi ylittää. (Viime kesän suklaavisiitistä täällä.) Suklaatilan omistaja piti eloisan ja innostuneen puheenvuoron yrittäjyydestä, itseensä uskomisesta, nykyjan suomalaista maatiloista ja erityisesti tietysti suklaasta.

Aluksi saimme eteemme lautasellisen maisteltavia. Aloitimme valkoisesta suklaasta, jota piti aluksi haistella, sitten lohkaista pieni pala suuhun ja liikutella se kielen avulla kitalaen tuntumaan. Tehtävänä oli antaa suklaan hitaasti sulaa ja maistella mitä sieltä löytyy: maitoa, vaniljaa, ei niinkään suklaista makua, sillä valkoinen suklaa ei oikeastaan ole suklaata laisinkaan, mutta esimerkiksi laadukkaimmat valkosuklaat tehdään kuitenkin kaakaovoista.

Valkoisen palasuklaan jälkeen sama operaatio toistettiin valkoisen konvehdin kohdalla, sisältö oli kiistattoman tuttu, mutta niin vain en keksinyt mitä se sisälsi. Kyseessä oli ihanan kirpsakkaa omenahilloa, joka sointui mukavasti makean valkosuklaan pariksi.

Valkoisen suklaan jälkeen samat operaatiot tehtiin maitosuklaan kohdalla. Kuulimme että rakastettu Fazerin sininen on harvinaista, koska se tehdään tuoreesta maidosta, eikä maitojauheesta kuten useimmat suklaatit. Suklaatilan emäntä kertoili, että ennen suklaatilan pitoa suklaat maistuivat hänellekin paremmin, nyt ymmärrettävästi kyse on kuitenkin duunista, joten vapaa-aika ei kulu suklaajahdissa. Entisten aikojen suosikki oli kuulemma ollut omakin suosikkini Fazerina.

Maitosuklaakonvehdin sisältä löytyi mitä mahtavin rommi, muhkea palanen täytti melkein aterian verran. Maitosuklainen pala oli  maustettu yllättävällä timjamilla, jota en myöskään keksinyt.

Tummissa suklaissa hifistelimme Uusi-Papua Guinealaisen ja Ugandalaisen alkuperäissuklaan kanssa. Joo! Ihan selvät erothan näissä oli. Tumman suklainen konvehti oli maustettu Mouhijärven hunajalla ja appelsiiniöljyllä. Ihanaa.

Kun pääsimme maisteluista shoppailujen puolelle, olo oli niin täyteläinen, että meinasi olla kiintiöt suklaata täynnä...


Halusin kuitenkin pitää suklaamaistelut lapsille, joten pakettiin lähti mm. suurinta suosikkia konvehtia raparperitäytteellä, mummon rommikonvehteja ja niitä ihastuttavia omenatäytteisiä konvehteja.

Taidot karttuivat sen verran huomattavasti, että olen suklaamaistelujen jälkeen oikeaoppisesti sulatellut suklaata suussa ja yrittänyt arvioida miltä se maistuu ennenkuin olen lukenut itse tuoteselosteet. Taidan treenailla koko joulun muutaman boksin kanssa, että arvaanko oikeasti mitä sisältä löytyy ja pääsenkö tummissa suklaissa arvaamaan prosentteja kohdilleen. Pimenevissä illoissa voisi kokeilla suklaamaistelua sokkona, sillä kai sitä nyt ainakin valkoisen suklaan tummasta erottaisi näkemättä ennalta? Pitäisi ainakin erottaa.


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Joulukalenteri 4: Jouluhalko, tuo pakanallinen torttu


Viime jouluna taisin maistaa ensimmäistä kertaa aitoa ranskalaista jouluhalkoa, Bûche de Noëlia. Kyseessä on historiallisesti pakanallinen leivonnainen, joka valmistettiin ennen kristillisiä aikoja nimeomaan talvipäivänseisaukselle. Vuoden lyhyimpänä päivänä poltettiin uunissa iso halko sato-onnen turvaamiseksi, myöhemmin keskiajalla halko muuttui vähitelleen koristeoksaksi ja lopulta halon muotoiseksi leivonnaiseksi, joka paistettiin uunissa. Makes sense, eikö ;)


Lorguesin pikkukaupungin jouluhalkoja joululta 2012. Jouluhalot ovat yleensä suklaisia kääretorttuja, jotka on kostutettu esimerkiksi rommilla. Osa taikinasta on lykätty oksan tyngiksi tortun päälle. Komeus on koristeltu suklaakuorrutteella ja marsipaanilla.

Omaan versioon käytin Kinuskikissan suklaista kääretorttutaikinaa, joka taas hajoili käsiin, joten jatkossa luotan vain omaan unelmatorttu-reseptiin, joka löytyy täältä. Väliin latasin itse tehtyä omenahilloa, sitä calvados-maustettua, joka löytyy täältä. Sitten asettelin väliin ja päälle Kinuskikissan suklaakreemin, joka löytyy täältä. Kyseinen kreemi jähmettyy muuten aika sutjakkaasti, joka täytyy ottaa huomioon koristellessa ja esillepanossa. Haarukalla vetelin puunjuonteet suklaaseen. Periaatteessa tämä on siis simppeli juttu, kääretorttupohja, väliin jotakin mitä tykkään ja suklainen kuorrute päälle. Katselin, että ainakin IKEA:ssa oli vaikka mitä kivoja marsipaanikoristeita, joten melko kivuttomasti saisi tosi hienonkin tekeleen niiden avulla aikaiseksi (jos ei ole mikään innokas marsipaanin nyhrääjä, kuten minä).

Ei tuosta nyt ihmeellisen hieno tullut, pariisilainen kondiittori varmasi kauhistuisi :)




tiistai 3. joulukuuta 2013

Joulukalenteri luukku 3: Joulun musalista

Spotifyn jouluinen lista on pyörinyt minulla jo tovin. Lista elää ja muuttaa muotoaan kohti joulua ja viime vuosien tapaan en kaipaa ollenkaan sellaista iloista lasten laulantaa taustalle. Spotifyn suuri murhe on, että jotkut avainlaulut sieltä sitten aina puuttuu. Haluaisin ehdottomasti soittaa Happy Xmas (War is over) satoja kertoja ennen aattoa nimenomaisesti Lennon & Ono -versiona, mutta ei. Hanoi Rocksin Dead by X-mas olisi  myös listalla, jos se olisi Spotifyssa.

Lukuisat listani kappleista tulevat A Very Special Christmas -levyltä, jonka omistin aikoinaan lp-versiona ja jonka Madonnat, Bryan Adamsit ja Springsteenit edustavat minulle traditionaalista joululaulantaa.

Vesa-Matti Loirin Sydämeeni joulun teen on paras joulubiisi ever. Se oikeasti puhuttelee minua.


Amerikkalaiset r&b vaikerrukset ja emotionaaliset hoilotukset ovat mielestäni jouluisia myös. Niissä on sellainen jouluinen kuorrute, joka tuo oikeaa fiilistä niihin rentoihin hetkiin joulupyhinä. Enkä ole täysin immuuni Bubblen joululevyllekään. Frank Sinatra White Christmas on kuitenkin paras White Christmas.

Varpunen jouluaamuna itkettää aina, joten sitä en kuuntele liiallisia määriä. Minulla on veli taivaassa tai mihin kuolleet nyt sitten menevätkään ja sellaista asiaa ei käsitellä koskaan loppuun.

Sylvian joululaulu, Pähkinänsärkijän melodiat, Walking in the air ovat myös sellaisia, joita on pakko kuunnella useita kertoja ja varsinkin tuo ensimmäinen on se, jonka laulan tunteella mukana.

Mikä on sun mielestä parasta joulumusaa?


maanantai 2. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 2: Joulukadulla

Käyn joka vuosi Tampereen joulukadun avajaisissa. Aluksi joukot ympärillä lisääntyivät, kun lapsiluku täydentyi. Nyt viime vuosina on seura ollut hiipumaan päin, sillä teinit eivät tahdo näyttäytyä moisessa nolossa tapahtumassa äitinsä kanssa. Minusta joulukatua ei avata yhtään liian aikaisin. Jokainen itseään kunnioittava organisaattori aloittaa valmistelut ajoissa ja ennen joulukuuta minulla on mietittynä jo pienetkin yksityiskohdat seuraavasta joulusta ja suurin osa lahjoistakin ostettuna.



Tänä vuonna Tampereen joulukadun avajaisissa puhalteli vielä myrskytuuli, mutta ilma oli aurinkoinen, ei siis kovin suomalainen joulusää. Kun keskustorin joulupuu on tsekattu, katsatetaan markettien jouluikkunat, tänä vuonna Sokoksella oli paras, sillä tykkään Koiramäen tyypeistä.


Jouluparaatista tulee aina symppisvaikutelma, niin tänäkin vuonna. Päivään kuuluvat myös glögit Stockmannilla ja kierros kirjakaupassa.


Ja tietysti on pakko bongata pukki. Tänä vuonna niitä nähtiin 2 kpl. Nuorinkin lapsi perääntyy jo nolona pukin nähdessään. Jep, meille ei vietetä enää ns. lapsiperheiden jouluja.




sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Blogin joulukalenteri: 1. luukku


Viime jouluna vietimme erilaisen joulun miehen vanhempien luona Provencessa. Joulupöytään kuului ostereita, hanhenmaksaa ja kukkoa, lukuisat ruokalajit nautittiin alati täyttyvän shamppanjalasin kera. Vasta juustojen saapuessa pöytään, avatiin punaviini. Ateria oli aivan ihana! Muistelen sitä vieläkin vesi kielellä.

Joulupäivänä huristimme kilpikonnapuiston kautta Välimeren rannalle Toulonin kaupunkiin, jossa kastelimme varpaita meressä ja ihmettelimme aurinkoa, valoa, leppeitä tuulia. Joulutunnelmaa haettiin Marseillesta ja Provencen pikkukaupunkien joulumarkkinoilta. Kaupoissa ihmeteltiin suklaarasioiden loputtomia valikoimia, riittäähän niitä toki Suomessakin, mutta erilaiset lajit tekivät hommasta uudella tavalla kiinnostavaa.

Provencessa perheillä on oma seimiasetelmansa, jota täydennetään jouluisin, sopivin lisäosin. Markkinoilla myytiin taloa ja heppua joka lähtöön erilaisten koristeiden, saippuoiden ja muun käsityöläistavaran seurassa. Ostin aivan ihana siniset joulutähdet Marseillen markkinoilta, joista lisää jossakin tulevassa luukussa. Kyllä, minulla oli aivan ihana joulun tienoo viime vuonna.


Tämän joulun vietän lasten kanssa Suomessa, joulu on meillä varmaan tyyliin perinteinen, eli suurimmat hössötykset vietän minä keittiössä ja muut rentoilevat kaikin voimin. Kuusi tulee, mutta jouluherkuissa näkynee ranskalaiset vaikutteet ja hanhenmaksa. Ehkä kinkun sijaan kalkkunaa?


Kynttilöitä, niitä oikeita. Joulumusaa taustalle. Kirjoja, suklaata, jokunen leffa tai boksi yhdessä ihmeteltäväksi. Ja ehkä ensi jouluna sitten taas Provenceen?


Viime joulun alkupalat näyttivät tältä:



Alkupaloja seurasivat tämän näköiset kaverit:


Sitten nautittiin graavilohta ja paahtoleipää, koska se oli miehen ehdoton vaatimus. Päälaji viihtyi unissa pitkän tovin:


Tämä joulukalenteri tulee olemaan fiilistelyä joulun ympärillä, erilaisista kulmista. Pidin vastaavaa kalenteria kaksi vuotta sitten ja muistelen, jonkun erehtyneen kiittelemään sitä. Niin että sen siitä saa, tässä mennään taas :)

Olen aina ollut perinteiden suuri ystävä, mutta tänä jouluna yritän kokeilla vähän jotakin muuta. Tervetuloa mukaan lukemaan, kommentoimaan ja jakamaan joulufiilistä. Luukku avautuu aamuisin aina klo 7, toivottavasti, hmh ;)  olen vähän hutilus mitä tulee näihin ajastuksiin ja muihin,  ja niin, toiveita saa esittää :)